by Mervi Bergström | May 25, 2026 | Blogi
Henkisellä kentällä ilmiö nimeltä ”henkinen ohittaminen” on saanut palstatilaa viime aikoina. On hyvä, että aiheesta puhutaan ja kirjoitetaan. Työssäni regressioterapeuttina ja henkisenä kouluttajana, ilmiö on tuttu.
Henkinen ohittaminen (spiritual bypassing) tarkoittaa sitä, että ihminen käyttää henkisiä käsitteitä, selityksiä tai harjoituksia keinona väistää jotakin, mikä olisi tarkoitus kohdata. Se on tapa kiertää oma sisäinen työ vetoamalla korkeampiin totuuksiin, universaaleihin lakeihin tai sielun suunnitelmaan sen sijaan, että pysähtyisi tuntemaan sen, mikä on kipeää, keskeneräistä tai epämukavaa. Henkinen ohittaminen on usein tiedostamatonta: ihminen uskoo olevansa henkisesti kehittynyt, vaikka todellisuudessa hän käyttää henkisyyttä suojamuurina omia tunteitaan vastaan.
Ohittaminen näkyy esimerkiksi siinä, että ihminen selittää vaikeat tunteensa pois vetoamalla siihen, että “kaikki tapahtuu syystä”, “tämä on vain sielun oppiläksy” tai “minun täytyy pysyä korkeassa värähtelyssä”. Sen sijaan, että hän tuntisi surun, vihan, häpeän tai pettymyksen, hän hyppää suoraan henkiseen selitykseen, joka antaa illuusion ymmärryksestä, mutta ei johda todelliseen eheytymiseen. Tällöin henkisyydestä tulee keino välttää kipua, ei kohdata sitä.
Henkinen ohittaminen näkyy myös siinä, että ihminen siirtää omat kipupisteensä toisen syyksi. Hän saattaa sanoa, että toisen energia on “matalalla”, että toinen “ei ole herännyt”, tai että toisen käytös on “hänen karmansa” tai kehotetaan ”katsomaan peiliin”. Näin hän välttää katsomasta omaa osuuttaan tilanteessa ja siirtää vastuun ulkopuolelleen. Tämä on yksi ohittamisen yleisimmistä muodoista: sen sijaan että ihminen tunnistaisi omat reaktionsa, hän selittää ne toisen ihmisen energialla tai karmalla.
Henkinen ohittaminen voi näkyä myös ylikorostuneena positiivisuutena. Ihminen yrittää pysyä “valossa” ja “korkeassa värähtelyssä” niin voimakkaasti, että hän alkaa pelätä kaikkea, mikä tuntuu raskaalta tai epämukavalta. Hän ei uskalla kohdata varjoaan, koska pelkää sen laskevan hänen värähtelyään. Tällöin henkisyydestä tulee suoritus, jossa negatiiviset tunteet nähdään virheenä eikä osana ihmisyyttä.
Toinen ohittamisen muoto on henkinen ylemmyys. Ihminen uskoo olevansa “pidemmällä polulla” ja käyttää henkistä tietoa vallan välineenä. Hän voi ajatella, että koska hän näkee “energioita” tai “edellisiä elämiä”, hän on vapautunut tavallisista inhimillisistä tunteista. Todellisuudessa tämä on vain uusi tapa välttää haavoittuvuutta: henkinen identiteetti rakentuu suojaksi sen sijaan, että se olisi väylä syvempään rehellisyyteen.
Henkinen ohittaminen voi näkyä myös siinä, että ihminen käyttää meditaatiota, joogaa, rituaaleja tai energiahoitoja keinona turruttaa tunteensa. Harjoitukset eivät ole ongelma, mutta ongelma syntyy silloin, kun niitä käytetään pakenemiseen. Ihminen voi meditoida vuosia, mutta jos hän ei koskaan pysähdy tuntemaan kipuaan, hän ei liiku eteenpäin. Hän vain kiertää kehää, jossa henkisyys toimii anestesiana.
Ohittaminen näkyy myös siinä, että ihminen selittää traumansa karmalla tavalla, joka vie häneltä toimijuuden. Hän voi sanoa, että “tämä oli tarkoitettu tapahtuvaksi”, “tämä on minun karmani”, tai “minun täytyy vain hyväksyä tämä”. Tällöin hän ei enää näe mahdollisuutta muutokseen, rajojen asettamiseen tai oman voimansa takaisin ottamiseen. Hän antaa henkiselle selitykselle enemmän valtaa kuin omalle kokemukselleen.
Kaikissa näissä muodoissa yhteistä on se, että ihminen käyttää henkisyyttä suojana sen sijaan, että antaisi sen olla väylä totuuteen. Henkinen ohittaminen ei estä henkistä kehitystä, mutta se hidastaa sitä ja tekee siitä pinnallista. Todellinen kasvu alkaa vasta silloin, kun ihminen uskaltaa katsoa itseään ilman selityksiä, ilman kiertoteitä ja ilman tarvetta olla “henkisesti oikeanlainen”. Silloin henkisyys ei enää ole pakopaikka, vaan rehellinen, avoin ja rohkea tapa olla yhteydessä omaan sieluun.
Kuva: Vicki Nunn, Pixabay
by Mervi Bergström | Feb 10, 2026 | Blogi
Sinulle on ehkä tuttu shamanismista sielun menetyksen käsite? Se, kuinka trauman kokenut sielu pirstaloituu ja menettää osan elämänvoimastaan.
Shamanistisen sielun menetyksen mukaan sielu menettää elämänvoimaansa silloin, kun ihminen kokee jotakin hyvin raskasta kuten väkivaltaa, hylkäämistä, äkillisen menetyksen, onnettomuuden tai pitkäaikaisen stressin. Sielun menetyksessä osa hänen sielunsa energiasta “irrottautuu” selviytyäkseen. Tämä ns. sielun pirstaloituminen on defenssireaktio, jossa osa sielua vetäytyy turvaan, jotta ihminen voi jatkaa elämäänsä tilanteessa, joka muuten olisi liian musertava.
Sirpaloitunut sielun pala ei tuhoudu. Se siirtyy toiseen ulottuvuuteen, eräänlaiseen välitilaan, jossa se odottaa. Se on yhä yhteydessä kehoon jääneeseen sieluun hienovaraisen energiasäikeen kautta, ja juuri tämän säikeen kautta pala on mahdollista kutsua takaisin ja palauttaa osaksi sieluyhteyttä.
Psykologisessa kielessä puhutaan “osista”, jotka kantavat traumaa, pelkoa tai tukahdutettuja tunteita. Nämä osat eivät ole kadonneet, vaan ne ovat vetäytyneet sivuun, jääneet jumiin aikaan ja paikkaan, jossa ne kokivat olevansa turvassa. Sielun menetys ja psykologinen dissosiaatio kuvaavat samaa ilmiötä eri kielillä: ihmisen sisäinen maailma fragmentoituu, jotta hän voi selviytyä.
Sielun menetyksen kokemus voi näkyä monin tavoin. Ihminen saattaa tuntea, ettei ole täysin “itsensä”, kuin jokin sisäinen liekki olisi hiipunut. Elämänilo voi kadota, yhteys kehoon ja tunteisiin heikentyä, tai voi syntyä tunne, että jokin tärkeä osa on jäänyt menneisyyteen. Myös intuition heikkeneminen, suunnan kadottaminen tai syvä irrallisuuden tunne voivat olla merkkejä siitä, että jokin osa sielusta odottaa takaisin kutsumista.
Monet perinteet puhuvatkin soul retrieval ‑työstä, sielun osien takaisin kutsumisesta. Erityisen voimallisesti tämä voi tapahtua menneiden elämien regressiossa, jossa palaamalla johonkin sielulle merkityksellisen menneeseen elämään, sielun sirpale, joka on jäänyt kiinni tuohon elämään, voidaan palauttaa takaisin. Menneiden elämien muistot eivät nouse sattumalta. Sieluaan etsivä ihminen on kuin pyhiinvaeltaja, joka lähtee vaellusmatkalleen menneisyyteen pyrkimyksenään alitajuinen halu eheyttää sielun voimansa.
Menneiden elämien regressiotakaan ei annettu ihmiskunnalle vain huvin vuoksi. Menneiden elämien regressioterapia on yksi voimallisimmista sielun eheytymisen työkaluista ihan samalla lailla kuin shamanistinen sielunpalautusmatka on ollut jo tuhansia vuosia. Erona näiden kahden välillä on se kuinka shamanismissa shamaani lähtee noutamaan sirpaloitunutta sielun osaa ja menneiden elämien regressiossa asiakas tekee matkan itse.
Regressioterapiassa asiakas voi tarkastella menneisyyden kokemuksiaan ohjatusti ja turvallisessa tilassa. Menneiden elämien teemat nousevat usein esiin silloin, kun jokin tunne tai reaktio ei selity tämän elämän tapahtumilla. Terapeuttinen työskentely ei keskity historialliseen todennettavuuteen, vaan siihen, miten esiin nouseva kokemus heijastaa asiakkaan psyykkistä ja emotionaalista tilaa.
Kun asiakas kohtaa menneeseen elämään kiinnittyneen kokemuksen, hän tulee samalla koskettaneeksi sitä psyykkistä osaa, joka on jäänyt jumiin traumaattiseen tai keskeneräiseen tunnetilaan. Tällainen osa voi kantaa pelkoa, häpeää, avuttomuutta tai muita tunteita, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Regressioterapian kautta nämä tunteet voidaan tuoda tietoisuuteen tavalla, joka mahdollistaa niiden purkamisen, transformaation ja uudelleenintegroinnin.
Menneiden elämien regressioterapia toimii siis välineenä, jonka kautta asiakas voi tunnistaa ja integroida psyykkisiä osia, jotka ovat jääneet irrallisiksi traumaattisten kokemusten seurauksena. Tämä integraatio voi vähentää sisäistä kuormitusta ja lisätä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Menneiden elämien regressioterapia ei ole irrallinen mystinen kokemus, vaan menetelmä, joka auttaa käsittelemään tunnehaavoja ja palauttamaan psyykkistä eheyttä.
Kuva: Image by Alicja, Pixabay
by Mervi Bergström | Dec 5, 2023 | Blogi
Oletko henkinen ihminen, joka pelkää tulla esiin henkisyytensä kanssa? Tai oletko henkisen työn tekijä, jota pelottaa olla liian näkyvästi esillä?
Jos kuulostaa tutulta, saatat kantaa kehosi energiassa jostain edellisestä elämästäsi jäänyttä karmallista muistijälkeä, ns. “parantajan haavaa”, healer wound englanniksi.
Menneen elämän käsittelemättä jäänyt trauman kokemus on jättänyt muistijäljen sielun energiaan. Koska sielun energia ei koskaan kuole vaan siirtyy yhdestä inkarnaatiosta toiseen, se myös kantaa mukanaan eri inkarnaatioiden aikana kertyneen tiedon uuteen kehoon. Karmalliset, käsittelemättä jääneet muistijäljet alkavat aktivoitua henkisen kehityksen myötä.
Aktivoituessaan muistijälki aiheuttaa chakroissa tukkoisuutta ja epätasapainoa. Intuitiiviseti herkälle näkijälle tai parantajalle tälläiset henkikehon energiassa olevat traumoista kertovat muistijäljet näkyvät harmaina tai mustina laikkuna tai ne tuntuvat jähmeältä, tukkiintuneelta energialta.
Parantajan haava on muisto menneisyydestä, jolloin jossain sielusi inkarnaatiossa jouduit vakaumuksesi, parantajan tai näkijän työsi takia ihmisten tai auktoriteettien silmätikuksi. Ehkä sinua pilkattiin, kivitettiin, karkoitettiin yksinäisyyteen, vangittiin, kahlittiin tai ehkä jopa koit epäoikeuden mukaisen elämän päättymisen.
Parantajan haava muodostaa blokin oman henkisen kutsumuksen ja sen toteuttamisen välillä. Haava aiheuttaa pelkoa siitä, että tässäkin elämässä tulee samalla lailla ivatuksi, pilkatuksi ja tuomituksi. Se aiheuttaa epäluottamusta omiin kykyihin, pelkoa astua esiin valovoimaisena henkisenä ihmisenä, auktoriteetin pelkoa, taloudellista niukkuutta, esillä olemisen pelkoa ja halua aina miellyttää muita ihmisiä.
Kohtasin oman parantajan haavani menneiden elämien regressiokoulutuksessa vuonna 2011. Tehdessämme regressioharjoituksia, löysin itseni pienen keskiaikaisen irlantilaisen kylän torilta hirttolavalta. Olin noin 13-14 vuotias, jotenkin vajavainen lapsi. Tuossa elämässä hevoset olivat ystäviäni. Ymmärsin eläimiä telepaattisesti ja minusta tuntui, että pystyin parantamaan niitä. Omituisuuteni takia kyläläiset pelkäsivät minua ja uskoivat minulla olevan pahan silmän. He päättivät hirttää minut noitana. Hirtetyksi tuleminen selitti sen miksi olin nuoresta saakka kärsinyt pahoista niskakivuista. Niskani tunnistaa vieläkin negatiiviset energiat helposti.
Parantajan haava, kuten muutkin karmalliset muistijäljet avautuvat helpoiten menneiden elämien regressiossa. Vuosien aikana olen voinut auttaa lukuisia henkisiä ihmisiä kohtaamaan ja eheyttämään omansa.
Parantamalla menneisyyden emme vain eheytä henkikehon energiaa vaan vapautamme itsemme toteuttamaan sen mitä olemme sieluna luvanneet täällä maan päällä tehdä. Maailma tarvitsee parantajia, näkijöitä, meedioita, henkisen kutsumuksensa ilmentäjiä.
by Mervi Bergström | Nov 16, 2023 | Blogi
Olemme tuoneet henkikehomme energiassa menneiden elämien muistot tähän elämään. Jossain vaiheessa nuo muistijäljet alkavat aktivoitua, jotta voimme käsitellä niiden taustalla olevat syyt. Käsittelemättominä ne aiheuttavat energiakeskuksissa tukoksia. Nuo muistijäljet näkyvät intuitiiviselle silmälle henkikehossa tummina laikkuina.
Lapsuuden traumaattiset kokemukset, mahdollinen kaksoisliekkisuhde, myohemmin elämässä tapahtuvat elämän muutokset ja sairaudet aktivoivat muistijälkiä. Heräillessään ihminen yleensä kokee henkisen heräämisen ja alkaa aktiivisesti etsiä tietoa ja tietäjiä, jotka voivat auttaa häntä prosessoimaan sen mitä hänessä tapahtuu. Emme edes aina ole tietoisia siitä mitä tapahtuu. Elämässä myllertää, sydämessä myllertää, sielussa myllertää.
Niin vaikeita ja haastavia kuin nämä ihmissuhteiden ja tilanteiden kautta eteemme tuodut oppimisen kokemukset ovatkin ihmismielen käsittää, meitä ohjataan kuitenkin sielun tasolla. Sielu ei tullut tänne maan päälle seisoskellakseen elämän tanssilattian reunustoilla. Se tuli, koska haluaa fyysisen ihmisen kautta ilmaista energiaansa ja luomisvoimaansa. Ainoa mikä sitä estää, on nuo menneisyyden muistijäljet. Noita muistijälkiä voimme siten kutsua niiksi kuuluisiksi oppiläksyiksi. Niiksi tiedostamattomalla tasolla oleviksi karman taakoiksi, jotka meidän tulisi parhaan ymmärryksemme mukaan puhdistaa tämän elämän aikana.
Menneiden elämien matka ei siten ole vain turistimatka johonkin toiseen aikaan ja paikkaan katsomaan sitä keitä olemme olleet ja mitä olemme tehneet.
Menneiden elämien matka on matka sinne mistä loytyy syy siihen miksi meillä on esimerkiksi joku blokki. Henkisen tyon tekijoillä se voi olla ns. parantajan haava. Moni henkisen tyon tekijä on roihunnut roviolla jossain elämässään tai tullut ihmisten pilkkaamaksi kylänsä ulkopuolella eläväksi erakoksi. Muistijälkenä oleva pelko siitä mitä saattaa tapahtua, jos omistautuu henkiselle tyolleen aiheuttaa blokkeja, jotka puolestaan aiheuttavat emotionaalista, psyykkistä ja taloudellista ahdistusta.
Joku selittämäton negatiivinen tunne tai phobia kuten pimeän tai ahtaan paikan kammo voi juontaa juurensa jostain menneen traumaattisesta tapahtumasta, jonka jälkiseuraukset vieläkin tuntuvat tässä elämässä. Esimerkiksi selittämäton surun tunne saattaa muistuttaa siitä miltä tuntui menettää itselle jotain tärkeää jossain toisessa ajassa ja paikassa. Tai ehkä se muistuttaa siitä miten elämää ei saa tuhlata.
Ehkä pimeän pelkoon tai ahtaan paikan kammoon loytyy syy jostain aikaisemmassa elämässä tapahtuneesta. Mitä tapahtui sellaista, joka jätti niin vahvan muistijäljen henkikehon tunnekehoon, että se vieläkin aktivoituu tässä elämässä? Historia kertoo meille siitä kuinka kurjia ja julmia ihmiset ovat olleet toisiaan kohtaan. Ehkä syyttomänä tuomituksi tuleminen ja ikkunattomaan vankityrmään heittäminen eivät tuntuneet kovin kivoilta tapahtumilta. Ehkä niistä jäi pahat haavat henkikehon energiaan, jotka tässä elämässä muistuttavat olemassaolostaan.
Kaikki ei kuitenkaan ole kamalaa menneissä elämissä ja yllä olevatkin ovat vain esimerkkejä. Menneitä elämiä on niin monia ja niin erilaisia kuin on ihmisiäkin. Jokaiseen sielun tarinaan mahtuu monta tarinaa. On niissä paljon hyvääkin. Voimme matkata vaikka johonkin onnelliseen tapahtumaan tai loytää unohdetun kyvyn, lahjan. Niin moni suomalainen on jossain elämässään hoitanut yrteillä tai käsillään. Ei siis mitenkään omituista, että sielu on halunnut syntyä uudelleen sinne missä on vielä puhdasta luontoa ja mahdollisuus aktivoida piilevinä olevat tiedot ja taidot.
by Mervi Bergström | Oct 21, 2023 | Blogi
Sinulle on varmaan tuttua se kuinka henkikehon energian värähtelytasoa nostamalla saavutamme puhtaamman yhteyden valon auttajiin?
Samalla tavoin halutessasi manifestoida jotain, voit oman energiasi voimalla luoda haluamasi tänne maan päälle. Se onnistuu tietysti parhaiten silloin, kun henkikehosi energia säteilee sinusta rikkaana runsauden energiana.
Mutta entä, jos yhteys pätkii eikä manifestointikaan onnistu? Missä syy ja mitä sille voi tehdä? Pitääkö vaan jaksaa uskoa vahvemmin ja harjoittaa kiitollisuutta enemmän?
Chakrat ovat kiinnostaneet minua oman kehitykseni alkuvaiheilta saakka. Tutustuin niihin kunnolla ensi kertaa mediaalisessa kehityspiirissä yli 10 vuotta sitten. Opetusmeedio avasi aina yhteisen meditaatiopiirin ns. avaamalla chakrat. Tämä on edelleen se mitä minäkin opetan intuitiviisen näkemisen kurssillani.
Tämän jälkeen chakrat tuotiin eteeni tulkinta-asiakkaitteni henkikehojen energiassa. Ymmärsin, että pystyin intuitiivisesti näkemään ja tuntemaan heidän chakrojaan tukkivat emotionaaliset tukokset.
Chakroista löytyy niin paljon. Niissä on syyt niin haastaville ihmissuhteille kuin elämää hankaloittavalle niukkuusajattelulle. Se mikä on aikoinaan aiheuttanut henkikehon alimman chakran, juurichakran energian tukkiutumisen sen kehitysvaiheessa elämän ensimmäisen seitsemän ikävuoden aikana, vaikuttaa juurichakran jälkeen kehittyviin ylempiin chakroihin. Tukkiutuminen aiheuttaa pelkoa, turvattomuuden tunnetta ja huolienergiaa.
Juurichakraan kehitysvaiheessa syntyneet energian tukokset vaikuttavat seuraavaksi kehittyvään tunteiden keskukseen, sakraalichakraan, joka heilahtaa pois tasapainosta. Samoin sakraalichakran jälkeen kehittyvä ihmisen itsetunnon ja kehollisen intuitiviisuden Solar plexus -chakran epätasapaino aiheuttaa erillisyyden ja voimattomuuden tunnetta. Solar plexus voi myos yrittää kompensoida alempien kahden chakran epätasapainoa hakemalla turvaa ja emotionaalista tasapainoa haalimalla ympärilleen materiaa, mainetta tai muuten vaan pullistamalla oman egonsa ulos.
Alimpien kolmen chakran tukkoisuus saa etsimään vahvistusta oman itsen ulkopuolelta. Ihmiselle on tärkeää se mitä muut ajattelevat hänestä ja hänen on vaikeaa vetää omat rajat. Alempien chakrojen energia vaikuttaa ylempänä olevaan sydänchakraan minkä energia heijastuu niin ihmissuhteisiin kuin oman itsen hyväksyntään ja itsensä rakastamiseen. Kuten eräs oppilaani viisaasti asian kiteytti; ”Se mikä on sisältä rikki, ei ulkopuolelta korjaannu”.
Sydänchakraa seuraava kapea itseilmaisun keskus, kurkkuchakra kokee alempien chakrojen kokemuksien tukahduttavan sen luonnollisen ja terveen itseilmaisun tarpeen. Alempien chakrojen erillisyyden tunne ja negatiivisten tunteiden muodossa manifestoituva pelkoenergia värittävät kahden ylimmän chakran energiaa ja siten yhteyttä oman Korkeimman minän kanssa.
Jotta saavutetaan puhtaampi yhteys ja runsaampi energian laatu, on tultava tietoiseksi siitä mikä tukkii energian. Se tapahtuu chakratyon, meditaatioiden ja positiivisten suggestioiden avulla. Tulemalla tietoiseksi tukoksista, negatiivinen muutetaan positiiviseksi. Elämään astuu anteeksianto, hyväksyntä ja itseluottamus.
Jos kaipaat apua ja intuitiivista ohjaustani henkiseen hyvinvointiisi ja henkikehosi energiaan, ota yhteyttä
mervi@mervi-bergstrom.com.
Henkinen ohjaus 95e/tunti.
Kuva: Pixabay
by Mervi Bergström | Dec 30, 2022 | Blogi
Ihmisen sydänkeskuksen on avauduttava, jotta ihminen herää henkisesti. Avautumiseen johtava prosessi voi tapahtua monin eri tavoin, mutta avautumisen tarkoitus on aina sama; rakkauden valon on päästävä virtaamaan kaikkien sen tielle rakennettujen esteiden läpi sinne missä vielä ei ole valoa.
Ennen kuin sydänkeskus avautuu, ihminen vaeltaa pimeässä. Hän tanssii elämän tanssilattialla kuin marionettinukke uskoen uuden rytmin, uuden tahdin tai uuden askelkuvion pelastavan hänet siltä, mikä hänessä vaatii pelastumista. Hän on olosuhteiden, parisuhteiden, omien uskomustensa vietävissä etsien rakkautta ja hyväksyntää itsensä ulkopuolelta. Uskoen rakkauden olevan jotain, jota on tavoiteltava. Jonka eteen on tehtävä työtä. Jonka edessä on jopa uhrauduttava tai unohdettava itsensä.
Emme edes etsi rakkautta vaan etsimme sitä, minkä uskomme johdattavan meidät rakkauteen. Etsimme sitä polkua, jota kulkemalla tulemme onnellisiksi. Etsimme sitä juuri oikeaa elämän tanssikaveria, joka lupaa rakastaa meitä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Etsimme syytä siihen miksi emme löydä sitä mitä haluamme. Etsimme sitä mikä meissä on viallista. Etsimme tarkoitusta. Etsimme elämäntehtävää. Etsimme sitä mikä meiltä puuttuu uskoen puuttuvan tekevän meistä kokonaisempia ja onnellisempia ihmisiä.
Etsimme, koska meitä vaivaa irrallisuuden tunne. Emme ole läsnä siinä mitä olemme. Kuka olemme. Emme ole läsnä itsessämme. Elämä tapahtuu, mutta se tuntuu tapahtuvan ulkopuolella. Elämä tapahtuu, mutta se ei tapahdu meissä. Se ikäänkuin koskettaa meitä, mutta ei jää pysyvästi olemaan läsnä.
Luulemme tietävämme mitä rakkaus on. Rakkaus on jotain sellaista, jonka saamme silloin, kun olemme tarpeeksi hyviä. Tarpeeksi täydellisiä. Vähemmän viallisia tai muuten rikkonaisia. Tiedämme, että rakkaus parantaa. Se eheyttää. Se tuo toivon ja lohdun sinne missä sitä ei ole. Mutta emme tiedä sitä miten löydämme rakkauteen.
Ja niin harhailemme pimeässä haparoiden ja etsien. Etsien sitä mikä meissä on koko ajan ollut valmiina odottamassa heräämisen hetkeä. Sitä hetkeä, kun alamme tulla tietoiseksi rakkaudesta. Siitä, että meissä on paljon muutakin kuin alati ajatteleva mielemme. Sitä hetkeä, kun rakkauden eteen rakentamamme suojamuurit alkavat murtua. Sitä hetkeä, kun ne alkavat murtua sisältäpäin.
Sinun sielusi on vanha ja viisas. Sielusi muistaa kaiken sen mitä sinulle on tapahtunut tämän elämän ja kaikkien edellisten elämiesi aikana. Sielusi muistot ovat henkikehosi energiassa. Sielusi ei syntynyt tänne maan päälle fyysiseen inkarnaatioon seisoskellakseen elämän tanssilavan vierustoilla. Se tuli tänne, jotta se voi kauttasi ilmentää sinussa olevaa jumalaista voimaa; valon ja rakkauden energiaa. Se tuli tänne, jotta sinä voit muistaa sen mistä sinä olet kotoisin.
Tulit tänne maan päälle tuntemaan sen miltä tuntuu tuntea rakkauden energia fyysisessä olomuodossa. Tulit tänne oppimaan sen miten voit olla rakkaus. Sielusi muistaa sen mistä se on kotoisin ja mikä on sinun todellinen olemuksesi. Siksi sielusi kaipaa. Siksi sinäkin tunnet irrallisuutta, yksinäisyyttä ja erillisyyden tunnetta.
Sielusi tietää, että on olemassa toinenlainen tapa olla. Toisenlainen tapa tuntea. Toisenlainen tapa kommunikoida kaiken olevaisen kanssa. Egosi on toista mieltä. Se haluaa suojella sinua kaikelta siltä mikä saattaisi sinua satuttaa. Siksi se tempoilee, kipuilee ja aiheuttaa kärsimystä. Se rakentaa esteitä, mielen kahleita. Se saa sinut tuntemaan itsesi pieneksi ihmiseksi. Se saa sinut tuntemaan itsesi ylisuureksi ihmiseksi. Mutta ei egokaan tee sitä mitä se tekee siksi, että se on läpeensä paha. Egosi ei ole mitään muuta kuin kasvatuksen ja opitun kautta omaksuttu minäpersoona. Siksi kaikista egoistisinkin tarve saavuttaa hyväksyntää ja ihailua on pohjimmiltaan sitä samaa rakkauden etsimistä, joka on ohjannut sinutkin oman heräämisesi hetkeen.
Henkisessä heräämisessä on vain ihmisen oma, syvältä sisimmästä kumpuava orastava tietoisuus siitä, että on olemassa toisenlainenkin tapa elää tämä elämä. Toisenlainen tapa kulkea tämä elämäsi polku. Tunteet ovat tienviittojasi tällä polullasi. Sielusi kommunikoi tunteidesi kautta. Sydämesi on sielusi sija. Seuraa sen ääntä.
Kuva: Pixabay
