by Mervi Bergström | Dec 30, 2022 | Blogi
Ihmisen sydänkeskuksen on avauduttava, jotta ihminen herää henkisesti. Avautumiseen johtava prosessi voi tapahtua monin eri tavoin, mutta avautumisen tarkoitus on aina sama; rakkauden valon on päästävä virtaamaan kaikkien sen tielle rakennettujen esteiden läpi sinne missä vielä ei ole valoa.
Ennen kuin sydänkeskus avautuu, ihminen vaeltaa pimeässä. Hän tanssii elämän tanssilattialla kuin marionettinukke uskoen uuden rytmin, uuden tahdin tai uuden askelkuvion pelastavan hänet siltä, mikä hänessä vaatii pelastumista. Hän on olosuhteiden, parisuhteiden, omien uskomustensa vietävissä etsien rakkautta ja hyväksyntää itsensä ulkopuolelta. Uskoen rakkauden olevan jotain, jota on tavoiteltava. Jonka eteen on tehtävä työtä. Jonka edessä on jopa uhrauduttava tai unohdettava itsensä.
Emme edes etsi rakkautta vaan etsimme sitä, minkä uskomme johdattavan meidät rakkauteen. Etsimme sitä polkua, jota kulkemalla tulemme onnellisiksi. Etsimme sitä juuri oikeaa elämän tanssikaveria, joka lupaa rakastaa meitä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Etsimme syytä siihen miksi emme löydä sitä mitä haluamme. Etsimme sitä mikä meissä on viallista. Etsimme tarkoitusta. Etsimme elämäntehtävää. Etsimme sitä mikä meiltä puuttuu uskoen puuttuvan tekevän meistä kokonaisempia ja onnellisempia ihmisiä.
Etsimme, koska meitä vaivaa irrallisuuden tunne. Emme ole läsnä siinä mitä olemme. Kuka olemme. Emme ole läsnä itsessämme. Elämä tapahtuu, mutta se tuntuu tapahtuvan ulkopuolella. Elämä tapahtuu, mutta se ei tapahdu meissä. Se ikäänkuin koskettaa meitä, mutta ei jää pysyvästi olemaan läsnä.
Luulemme tietävämme mitä rakkaus on. Rakkaus on jotain sellaista, jonka saamme silloin, kun olemme tarpeeksi hyviä. Tarpeeksi täydellisiä. Vähemmän viallisia tai muuten rikkonaisia. Tiedämme, että rakkaus parantaa. Se eheyttää. Se tuo toivon ja lohdun sinne missä sitä ei ole. Mutta emme tiedä sitä miten löydämme rakkauteen.
Ja niin harhailemme pimeässä haparoiden ja etsien. Etsien sitä mikä meissä on koko ajan ollut valmiina odottamassa heräämisen hetkeä. Sitä hetkeä, kun alamme tulla tietoiseksi rakkaudesta. Siitä, että meissä on paljon muutakin kuin alati ajatteleva mielemme. Sitä hetkeä, kun rakkauden eteen rakentamamme suojamuurit alkavat murtua. Sitä hetkeä, kun ne alkavat murtua sisältäpäin.
Sinun sielusi on vanha ja viisas. Sielusi muistaa kaiken sen mitä sinulle on tapahtunut tämän elämän ja kaikkien edellisten elämiesi aikana. Sielusi muistot ovat henkikehosi energiassa. Sielusi ei syntynyt tänne maan päälle fyysiseen inkarnaatioon seisoskellakseen elämän tanssilavan vierustoilla. Se tuli tänne, jotta se voi kauttasi ilmentää sinussa olevaa jumalaista voimaa; valon ja rakkauden energiaa. Se tuli tänne, jotta sinä voit muistaa sen mistä sinä olet kotoisin.
Tulit tänne maan päälle tuntemaan sen miltä tuntuu tuntea rakkauden energia fyysisessä olomuodossa. Tulit tänne oppimaan sen miten voit olla rakkaus. Sielusi muistaa sen mistä se on kotoisin ja mikä on sinun todellinen olemuksesi. Siksi sielusi kaipaa. Siksi sinäkin tunnet irrallisuutta, yksinäisyyttä ja erillisyyden tunnetta.
Sielusi tietää, että on olemassa toinenlainen tapa olla. Toisenlainen tapa tuntea. Toisenlainen tapa kommunikoida kaiken olevaisen kanssa. Egosi on toista mieltä. Se haluaa suojella sinua kaikelta siltä mikä saattaisi sinua satuttaa. Siksi se tempoilee, kipuilee ja aiheuttaa kärsimystä. Se rakentaa esteitä, mielen kahleita. Se saa sinut tuntemaan itsesi pieneksi ihmiseksi. Se saa sinut tuntemaan itsesi ylisuureksi ihmiseksi. Mutta ei egokaan tee sitä mitä se tekee siksi, että se on läpeensä paha. Egosi ei ole mitään muuta kuin kasvatuksen ja opitun kautta omaksuttu minäpersoona. Siksi kaikista egoistisinkin tarve saavuttaa hyväksyntää ja ihailua on pohjimmiltaan sitä samaa rakkauden etsimistä, joka on ohjannut sinutkin oman heräämisesi hetkeen.
Henkisessä heräämisessä on vain ihmisen oma, syvältä sisimmästä kumpuava orastava tietoisuus siitä, että on olemassa toisenlainenkin tapa elää tämä elämä. Toisenlainen tapa kulkea tämä elämäsi polku. Tunteet ovat tienviittojasi tällä polullasi. Sielusi kommunikoi tunteidesi kautta. Sydämesi on sielusi sija. Seuraa sen ääntä.
Kuva: Pixabay
by Mervi Bergström | Nov 14, 2022 | Blogi
Olen huomannut kuinka hypnoosi-sanan käytto on yleistynyt. Olen myos huomannut kuinka sanaan edelleen liittyy paljon väärinymmärrystä. Tullessani Suomen henkiselle kentälle siinä 2013-2014, hypnoterapia oli vielä varsin tuntematonta.
Näinä päivinä meillä on hypnoterapeutteja, suggestiorentouttajia, massahypnooseja, kvanttihypnooseja, menneiden elämien regressioita, hypnoosiregressioita, hypnoosivalmennusta ja viimeisimpänä LBL-hypnoosiregressio, jonka olen itse tuonut Suomen henkiselle kentälle. Olen Suomen ensimmäinen LBL-terapeutti. (LBL Hypnoosiregressio on Korkeimman tietoisuuden tasolla tapahtuva matka sinne missä sielu on, kun se ei ole fyysisessä kehossa.)
Kaikissa edellä mainituissa asiakas ohjataan muuntuneeseen tietoisuuden tilaan. Tuota tilaa kutsutaan syvärentoutukseksi, transsiksi, kvanttitilaksi tai hypnoosiksi. Riippumatta siitä mitä nimitystä tuosta tilasta käytetään, se on tila, jossa fyysinen keho rentoutuu, ajatteleva mieli hiljentyy ja syvemmällä oleva intuitiivinen mieli (sisäinen viisaus) avautuu.
Hypnoosi itsessään ei tee yhtään mitään kuten syvärentoutunut tilakaan ei tee yhtään mitään. Tuo tila vain on.
Hypnoosi on tila, jossa ihmisen fyysinen keho on syvän rauhallinen ja mieli ihanasti kevyen hiljainen samalla kuitenkin keskittynyt.
Vajoat hypnoosiin luonnolliseti monta kertaa päivän aikana.
Olet juuri muutama tunti sitten ollut hypnoosissa. Herätessäsi aamulla, keikuit unen ja heräämisen välimaastossa tuossa hyvin rauhallisessa, raukeassa, mielentilassa siellä vällyjen välissä herätessäsi unesta.
Minulle tuo aamun avaava tila tarjoaa puhtaan yhteyden Korkeimpaan tietoisuuteeni. Saan parhaat tiedon palat, oivallukset, ideat ja ratkaisut ongelmiini juuri tuona hämärän hetkenä, kun mieleni ei ole vielä ruuhkaantunut ajatuksista ja on siten avoin kaikelle sille johdatukselle mikä siihen tippuu tuossa syvässä muuntuneen tietoisuuden tilassa. Sama saattaa tapahtua meditoidessa tai spontaanisti päivän aikana, kun mieleen on hetkellisesti avautunut tyhjää tilaa.
Mitä tapahtuu silloin, kun tehdään vaikka ryhmähypnoosi tai hypnoosiregressio? Mitä tekee hypnoterapeutti?
Muuntunut tietoisuuden tila tarjoaa hedelmällisen maaperän ongelmien, pelkojen, käsittelemättomien tunteiden ja vaikka menneiden elämien tutkimiseen. Onhan tuo tila se tila, jossa ihmisen hallitsevan kontrolloiva ajatteleva mieli on hetkellisesti siirtynyt syrjään. Siten hypnoterapeutin tai ryhmähypnoosin vetäjän sanat tulevat kuulluksi tiedostamattomalla tasolla, jossa kaikki muutos tapahtuu.
Hypnoterapeutti, kuten ryhmähypnoosin vetäjäkin käyttää erilaisia “induktioita” aikaansaadakseen kohteessaan miellyttävän rauhallisen olotilan. Heidän tuossa tilassa antamat suggestiot eli ehdotukset auttavat joko vahvistamaan jotain positiivista tai vähentämään jotain negatiivista. Hypnoterapiaa käytetään tupakanpolton lopettamiseen, painonhallintaan, lentopelkoon, hämähäkkipelkoon, synnytykseen valmistautumiseen, urheilusuorituksiin, esiintymispelkoihin jne.
Hypnoterapia ei vain rajoitu suggestioiden käyttämiseen. Hypnoositila tarjoaa oivallisen mahdollisuuden ikävien tunnemuistojen, traumojen, sisäisen lapsen tai jonkun muun elämään negatiivisesti vaikuttavan muiston käsittelemiseen. Hypnoterapeutit eivät siten vain tee suggestioterapiaa, vaan heillä saattaa olla käytossään valtavasti erilaisia protokollia, joiden avulla voidaan käsitellä mitä moninaisempia elämän haasteita.
Henkisenä hypnoterapeuttina minua kiinnostaa tietysti hypnoosin käyton henkisemmät sovellutukset. Olen tehnyt menneiden elämien regressioita jo yli 10 vuotta. Nyt viimeisimpänä vuoden kestäneen opiskelun ja kovan tyon jälkeen saavuttamani sertifiointi LBL -ohjaajana mahdollistaa asiakkaiden ohjaamisen erittäin syviin tietoisuuden tiloihin, joissa he pääsevät kosketukseen oman sisäisen, todellisen itsensä kanssa.
Muuntuneet tietoisuuden tilat eivät ole vain harvoille ja valituille. Voimme hyvin helposti ihan itse opetella tippumaan noihin tiloihin Meidän on mahdollista tippua noihin tiloihin säännollisen harjoituksen kautta. Transsimeediot tekevät sitä samoin kuin transsihealingia tekevät parantajat. Näkijoiden kohdalla voimme puhua ns. näkijän transsista. Olen opettanut näille tietoisuuden tiloille avautumista jo vuodesta 2018 Kanavoinnin oppikurssillani. Vahvat, ohjatut meditaationi ovat auttaneet satoja kurssilaisia avaamaan omaa yhteyttään. Jos haluat tutustua omaan sisäiseen viisauteesi ja omaan kanavointiyhteyteesi, tervetuloa mukaan 28.1. 2023 alkavalle kurssille.
PS. “Kaikki hypnoosi on itsehypnoosia” on amerikkalaisen hypnotisoija Dave Elmanin kuuluisa lausahdus. Elman syntyi vuonna 1900 ja jatkoi lääketieteen ammattilaisten opettamista Yhdysvalloissa kuolemaansa, vuoteen 1967 saakka.
Kuva: Pixabay
by Mervi Bergström | Mar 4, 2022 | Blogi
“Ehkä suurin kysymys, minkä ihminen kysyy elämänsä aikana, on kysymys elämän tarkoituksesta. Mikä on elämäni tarkoitus? Miksi olen täällä? Onko tarkoitukseni sinnitellä elämän virrassa maksaen tuhoton pino laskuja samalla todistaen fyysisen kehoni vanhentumista ja, sitten kerran, kuolla pois. Mitä minusta jää, kun minua ei enää ole? Kuka saattaa minut rajan taa, kun aikani on tullut jättää se mitä kutsuin elämäkseni? Voinko sanoa, että elin elämäni ja, että elämälläni oli joku tarkoitus? Mitä vastaan, kun minulta tuolla verhon tuolla puolen kysytään ”Mites se meni noin niinku omasta mielestä?”
Meillä saattaa olla mielestämme paljonkin vastauksia ylläoleviin kysymyksiin. Voimme sanoa, että elämän tarkoitus on elämä itse. Että elämä pitää elää. Kun tänne kerran on tultu, elämästä pitää ottaa kaikki irti. Elämä pitää elää ihan täysillä vilkuilematta menneisyyden peruutuspeiliin. Ehkä se tarkoittaa sitä, että teemme elämän. Että omalla tahdolla ja teoilla elämä luodaan juuri halutunlaiseksi. ”Niin makaa kuin petaa” kuuluu vanha suomalainen sananlaskukin. Mikään ei kiduttaisi niin paljon kuin hukkaan heitetyt mahdollisuudet ja elämyksetön elämä. Elämässä pitää olla elämyksiä muuten elämästä katoaa elämisen maku.
Tai ehkä haluamme antaa elämälle merkityksen kaikkien koettujen vastoinkäymisten kautta. Jos kokemuksilla ei olisi mitään merkitystä, silloin elämä, olisi vain sattuma. Yhtä ikävä seuralainen kuin hyttynen kesäillassa. Lyhyt lento universumin elämänkaaressa. Kerran eletty ja yhtä nopeasti ohi. Kukaan ei halua olla vain sattuma. Ei ehkä hyttynenkään.
Hyvinä aikoina on helppo kiittää elämää sen suomasta runsaudesta ja onnesta. Ikävien asioiden tapahtuessa on vaikea uskoa siihen, että elämällä on tarkoitus. Sairauden ja kuoleman koskettaessa elämän koetaan pettäneen. Eihän sen näin pitänyt mennä. Miksi tämä tapahtuu minulle? Miksi kaikkien kokemieni vääryyksien ja epäoikeuksien jälkeen, elämäkin vielä herjaa heittämällä eteeni taas uuden vastoinkäymisen?
Vastaavasti elettäessä elämän nousukautta, sisällä saattaa velloa pelko siitä, että se ei tule kestämään. Tiedämme, että ihmisellä on loppujen lopuksi hyvin vähän keinoja estää mitään tapahtumasta, jos elämä itse päättää sekaantua asioihin. Pelätään surua, mutta samoin pelätään onnellisuutta. Pelätään kuolemista ihan samalla tavoin kuin pelätään elämistä.
Elämä on siten paradoksi, joka tuntuu kaikista parhaista yrityksistämme huolimatta heittelevän meitä holtittomasti. Haluaisimme kokea elämän kuten sudenkorento, joka vaivattomasti kesäillan hiljaisuudessa liitelee pitkin veden pintaa. Kauniisti hipaisten veden tyyntä pintaa. Sanoisimme jälkeenpäin, että elämä kantoi. Jokin suurempi voima kannatteli silloin, kun elämän tyyni vesi muuttui raivoaviksi vaahtopäiksi ja kun taivaalla liitelivät korpinmustat linnut. Elämä kantoi, kun ihminen itse ei enää itseään jaksanut kannatella. Jossain siellä kaiken elämisen raivon keskellä ihmiseen avautui tyyni satama, jossa oli turvallista olla. Jossain kaiken sen haaksirikon keskellä jokin isompi voima kuiskasi ”Lepää tässä. Olet turvassa.”
Tuona hetkenä meille avautuisi jotain elämääkin suurempaa. Ymmärtäisimme, että elämä tapahtuu siitäkin huolimatta olemmeko siinä mukana vai emme. Tuo hetki siellä levon satamassa on elämää. Se ei ehkä ole juuri sellaista elämää kuin olemme itse suunnitelleet, mutta tuollakin hetkellä olisi tarkoituksensa. Jos emme kokisi myrskyä, jäisimme liitelemään oman elämämme pinnalle koskaan sukeltamatta sen syvyyksiin.
Elämän ajaton, universaali, rakkauden virtaus virtaa kauttamme sanojen, tunteiden ja tekojen muodossa. Elämän muodossa. Sen kaikessa inhimillisen elämisen kirjossa. Emme voi astua syrjään elämän virrasta haluten vain niitä hyviä aikoja. Kuten tarot-pakan Kohtalonpyörässä kiikumme välillä elämän pyörässä siellä korkealla ihaillen maisemia nauttien elämän parhaista hetkistä ennen kuin pyörä taas pyörähtää singoten meidät vauhdillaan maan tasalle ihmettelemään maisemia hieman matalammista kulmista. Ehkä saavumme tasanteelle henkeä haukkoen ja sydän hakaten pelästyksestä. Korkeat paikat eivät ole kaikkia varten vaikka siellä ylhäällä näkeekin kauas. Hetken pysähdyksen jälkeen alamme taas nousta. Elämä on syklinen, alati tapahtuva muutoksen pyörä, jonka kyydissä olemme koko ajan, halusimme tai emme.
Meissä on osa ikuisuutta, joka tiedostaa elämän syvemmän merkityksen. Ehkä sen sijaan, että haluamme tietää sen mikä on elämämme tarkoitus, meidän tulee muotoilla kysymyksemme toisella tavalla.
Mitä tapahtuisi, jos kysymme MIKSI meillä on elämä.
Kuva: Pixabay
by Mervi Bergström | Jul 6, 2021 | Blogi
Menneiden elämien regressio on syvärentoutuneessa tilassa tapahtuva henkisen tietoisuuden matka menneisyyteen johonkin toiseen sielun kokemaan elämään jossain toisessa ajassa ja paikassa.
Mitä menneiden elämien regressiossa tapahtuu?
Jotta sielun muistot voivat nousta tietoisuuteen, regressio-ohjaaja ohjaa asiakkaansa miellyttävään kevythypnoosiin syvärentouttamalla mielen ja kehon. Kehon rentoutuessa, tietoinen, ajatteleva mieli hiljentyy. Tietoisen mielen hiljentyessä, intuitiivinen alitajunta avautuu. Alitajuntaan on tallentuneena kaikki. Alitajunta tietää ja muistaa kaiken mitä on tapahtunut tässä ja muissa sielun elämissä. Alitajunta on silta sielun muistoihin.
Mitä hyötyä on menneiden elämien regressiosta?
- Menneisyyteen palaaminen auttaa ymmärtämään nykyisen elämän/sielun teemoja. Elämään tulee uudenlaista perspektiiviä.
- Henkilökohtaiset suhteet näyttäytyvät uudessa valossa.
- On helpompi irtipäästää ja antaa anteeksi tämän elämän kipeitä tapahtumia, kun näkee miten ne ehkä ovat seurausta siitä mitä menneisyydessä on tapahtunut.
- Uhriajattelu, syyllistäminen ja syyttäminen poistuvat.
- Unohdetut lahjat ja taipumukset nousevat esiin.
- Henkiset kyvyt ja intuitio aktivoituvat ja vahvistuvat. Yhteys korkeimpaan minään/korkeimpaan tietoisuuteen vahvistuu.
- Menneistä elämistä kumpuavat pelot ja ahdistus neutralisoituvat.
- Karmalliset tunnelukot parantuvat.
- Menneissä elämissä tapahtuneiden asioiden anteeksiantaminen parantaa fyysisellä, psyykkisellä, emotionaalisella ja henkisellä tasolla.
- Ihmisen sielu saa mahdollisuuden parantua anteeksiantamisen kautta.
Miten menneiden elämien muistot muistetaan?
Ihmiset muistavat muistoja niin eri tavoin. Joillakin ihmisillä on erittäin hyvä näkömuisti. He pystyvät palauttamaan mieleensä muistot selvinä mielikuvina ja jopa näkemään muistot kuin katsoisivat filminauhaa. Jotkut muistavat sen mitä ääniä ympärillä kuului ja mitä siinä tilanteessa puhuttiin. Jotkut ovat vain tietoisia siitä minkälainen tunnelma muistoon liittyy ja mitä he itse tunsivat tuossa tilanteessa. Ei ole siten olemassa oikeaa tai väärää tapaa muistaa.
Voinko menneisiin elämiin jäädä?
Menneisiin elämiin ei voi jäädä kuten tämänkään elämän muistoihin ei voi jäädä.. Muistot ovat muistoja.
Mistä tiedän, että menneiden elämien muistot ovat totta?
Menneiden elämien regressio on sielun henkisen tietoisuuden matka. Emme siten voi 100% todistaa, että muistot ovat totta. Jos hyväksymme sen, että alitajuntamme ja korkein tietoisuutemme haluaa auttaa meitä tämän elämän haasteissa, voimme hyväksyä regressiossa nousevat muistot aivan samoin kuin hyväksymme meditoidessa tai unissa nousevat mielikuvat, symbolit ja metafoorat. Kyseessä on henkisellä tasolla tapahtuva parantuminen ja karmallisista tunnelukoista vapautuminen.
by Mervi Bergström | Jan 29, 2021 | Blogi
- Päivää seuraa aina yö ja päin vastoin
Valoa ei ole ilman pimeyttä. Valaistumiseen pyrkivä henkinen etsijä joutuu polullaan kohtaamaan yhden tai useamman epäilyjen värittämän jakson. Henkimaailma työntää etsijän oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jossa on pakko kohdata egon rajoitteet. Laskeudumme pimeyteen kohdataksemme syvimmät pelkomme.
Pahanolomme hetkellä, meillä on kaksi vaihtoehtoa; pysyä egon rakentamassa vankilassa tai romuttaa se. Romuttaminen tarkoittaa luopumista siitä, mikä on tuttua ja turvallista. Kehitystä ei tapahdu, jos itsepintaisesti turvaudumme siihen, mitä meillä on ja siihen mitä me olemme.
Sielun pimeä yö on henkistä extremiä. Se on testi siihen miten osaamme luopua siitä, mikä ei ole meille tarkoitettu. Se on tukahdettujen tunteiden tuntemista ja oman todellisen itsen löytämistä. Mitä enemmän laitamme hanttiin, hangoittelemme, sitä kauemmin se kestää. Sielun pimeään yöhön ei oikeastaan ole muuta parannusta kuin sen läpikäyminen. Se sattuu. Tekee kipeää. Samalla se kuitenkin on puhdistavaa ja eheyttävää. Ja kun olet toisella puolella, kiität kokemuksestasi. Et ole enää se sama ihminen, joka tuohon yöhön astui. Olet totuudellisempi, ehyempi, avoimempi.
- Et voi paeta itseäsi
Vastaukset löytyvät sinusta itsestäsi. Siksi sinun tulee kääntyä sisäänpäin. Tutustua sieluusi. Siihen kuka sinä ihan oikeasti olet. Minkälaisista palasista sinut on kokoon laitettu. Ovatko totuutesi omiasi vai oletko antanut muiden ihmisten sinulle antamien nimitysten tulla osaksi identiteettiäsi.
Voimme juosta ihmiseltä ihmiselle kysyen kysymyksiä ja etsien onnellisuutta, mutta vain sinä ja sielusi tietävät mikä on elämäsi tarkoitus. Ohjaus tulee aina, kun hiljennyt sitä pyytämään. Kysymään Isoja kysymyksiä. Lopettamaan etsimisen itsesi ulkopuolelta. Rauhoittumaan huomaamaan sinulle annetut merkit ja opastuksen.
Henkiopastasi ei annettu sinulle turhaan. Hän kulkee aina mukanasi vaikka et ehkä hänen läsnäoloaan huomaa. Oppaasi on kuin Samu Sirkka Pinokkion olkapäällä. Jatkuva seuralaisesi, joka kuiskii neuvoja korvaasi. Hiljenny ja kuuntele. Ole läsnä tässä hetkessä, jotta huomaat ne merkit, sen opastuksen, joka sinulle annetaan.
- Hyväksy mitä on
Raadollisinta on oppia hyväksymään se mitä emme voi muuttaa. Auts! Kenen vika? Ketä voin syyttää siitä, että en ole onnellinen? Että elämä potkii päähän ja satuttaa? Minunko pitäisi vain hyväksyä? Antaa anteeksi? Olla vaan?
Juuri noin. Sinun tulee hyväksyä. Antaa anteeksi. Hiljentyä elämän vietäväksi. Hyväksy se mitä et voi muuttaa ja muuta se minkä voit muuttaa. Ole tarpeeksi viisas, jotta tiedät noiden kahden eron.
Elämässä välttämättä nousee eteen tilanteita, joissa emme voi tehdä mitään. Se miten suhtaudumme tuohon tilanteeseen, määrittelee sen miten energiaamme käytämme. Tuhlaammeko sen vitutukseen vai yritämmekö edes suunnata sen johonkin mielekkäämpään toimintaan. Parempaan ajatukseen. Uskoon ja toivoon siitä, että mikään ei kestä ikuisesti ja että yön jälkeen nousee aina uusi päivä. Että tämäkin on ohimenevää vaikka nyt tökkiikin ihan kunnolla.
- Nouse yläpuolelle
Rise above! Englantilaisten rakastama sanonta sellaisissa tilanteissa, kun kysytään mielen hallintaa. Sitä tyypillistä englantilaista tiukkaa ylähuulta – stiff upper lip. Sitä, että meillä on mahdollisuus aina valita ne taistelut, jotka haluamme taistella. Taistelut kuten ajatukset ja tunteetkin ovat valittavissa. Ei meidän tarvitse mennä mukaan jokaiseen kahakkaan. Voimme katsella tilannetta, ajatusta, tunnetta sieltä yläpuolelta linnun perspektiivistä. Harjoittaa objektiivisuutta. Ja sitten aikuisen ymmärryksellä valita mitä teemme. Toimimmeko pelosta ärhäkkäinä egon ajamina vai rakkaudesta käsin ymmärtäen katsoa tilannetta laajemmin?
Valitse. Nouse yläpuolelle ja valitse mihin laitat ajatus- ja tunne-energiasi. Elämä on jatkuvaa valintaa. Joskus ja aika usein kannattaa nousta itsensä yläpuolelle ja katsoa itseään kuin muukalaista. Hiljentyä tarkkailemaan ajatuksiaan ja tunteitaan ja miettiä mistä ne nousevat.Kuka ja mikä niitä nostattaa?
- Rakkaus lähtee omasta itsestä
Rakkaus puskee joka tuutista henkisten oppien kohdalla. Ihan kyllästymiseen asti. Koko ajan pitäisi vaan muistaa rakastaa ihan kaikkea ja kaikkia. Pitäisi rakastaa itseään ja pitäisi antaa anteeksi. Irtipäästää ja, ja, ja….sydämiä vaan ihan kaikille.
On helppo rakastaa ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä kanssamme. On helppo rakastaa ihmisen kuvaa. Ihmisen raameja. Mutta miten löytää se ihmisen rakastettava sielu? Se todellinen ihminen, joka jokaisessa ihmisessä on jossain, vaikkakin hautautuneena moskan alle.
Oman moskan käsittely auttaa. Se, että käsittelee omat tunnelukot pois. Löytää omaan moskaan hautatuneen sielunsa. Ei se ole mikään ihmeparantuminen. Paremminkin luova prosessi, jossa lähtee retkelle tutustumaan itseensä ja siihen kuka ihan oikeasti on. Löytää itsensä. Vähän kuin uudelleensyntyminen. Karistaa turhat rojut ja jatkaa matkaa kevyempänä ja totuudellisempana ihmisenä.
Rakkaus on siten hyvin totuudellinen juttu. Ei ehkä koko maailmaa kerralla parantava asia, vaan vain yhden ihmisen sielun eheytyminen. Sillai paremmaksi sieluksi. Totuudelliseksi sieluksi. Rakkaudelliseksi ihmiseksi.
Sitten, kun on sinut itsensä kanssa, on helppo olla sinut maailman kanssa. Ei ressaa turhasta. Ei anna egon viedä. Katselee ja kuuntelee elämää ja muistaa nousta itsensä yläpuolelle.
- Polku on jo itsessään valaistuminen
Tietoiseksi tuleminen on valossa olemista. Valaistuminen ei tapahtu sormia napsauttamalla. Se on prosessi ja jo itsessään kokemus, joka kannattaa käydä läpi.
Tietoinen itsensä etsiminen. Oman itsensä löytäminen. Moni kokee sen vaikeana. Olisi niin paljon helpompaa saapua valmiiseen niin, että itse ei tarvitse tehdä yhtään mitään.
Tuolle polulle kuuluvat sielun pimeät yöt, vaikeudet, hankaluudet, etsiminen, oppien oppiminen. Se on vaikeaa ja joskus hyvinkin turhauttavaakin. Mutta se on etuoikeus. Kaikki eivät tulla polulla vielä ole. Moni ei sille tässä elämässä koskaan pääse. Se, että sinä luet tätä kirjoitustani kertoo sen, että olet jo tuolla polulla. Suhdaudu polkuusi kunnioittaen. Ota vastaan kaikki se mitä sinulle annetaan. Kiitä siitä. Ei se ole rasite. Se on vain elämää ja tekee elämästä rikkaan. Kuka koskaan sanoi,että elämän pitäisi olla koko ajan auvoista? Miksi pitäisi? Jos et koskaan kokisi ylämäkeä, et osaisi arvostaa alamäen kevyttä menoa.
Polku itsessään on siten sama kuin valaistuminen. Se, että ymmärtää etsiä. Hakea uutta ymmärrystä. Kaivaa sielunsa esiin ja antaa sen lentää vapaata lentoaan.
Henkisessä kehityksessä ei ole oikotietä. Ei sellaista, että jotenkin ihmeen kautta ei tarvitsisi käydä läpi omia henkisiä oppejaan. Ne pitää kokea. Elää pois. Antaa niiden merkityksen vapauttaa sielu egon kahleista. Tulla vapaaksi. Löytää se oma tie, se oma polku, jota pitkin on hyvä kulkea. Hyvä elää itsensä näköistä elämää.
by Mervi Bergström | Jul 27, 2020 | Blogi
Vanhimmat maininnat chakroista löytyvät intialaisista Veda-kirjoista, jotka kirjoitettiin 500-1500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kirjoituksissa chakrat kuvataan kehosta lähteviksi energiapyörteiksi. Nimi chakra tulee sanskriitin kielestä ja tarkoittaa hallitsijan pyörää.
Tuhansia vuosia sitten hopi-, maya- ja inkakulttuurissa oltiin myös tietoisia ihmisen fyysisen kehon ulkopuolella sijaitsevasta näkymättömästä energiakentästä ja chakroista. Shamaanit pystyivät näkemään ihmisen energiakentän ja vetämään siitä pois negatiivisten tunteiden ja muistojen jättämiä energisiä tukkoja.
Kirjassaan ”Shaman, Healer, Sage” shamaani Alberto Villoldo kertoo Amazonin Laika-shamaanien vanhasta viisaudesta. Laikojen mukaan ihmisellä on kehon seitsemän chakran lisäksi kaksi kehon ulkopuolella olevaa ylempää, henkistä chakraa. He nimittävät pään yläpuolella olevaa kahdeksatta sieluntähtichakraa nimellä ”wiracocha”. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa Pyhän alkulähdettä. Miellän sen tarkoittavan ihmisen korkeinta minää. Sitä sielun täydellistä olemusta joka on vapaa egon peloista ja joka on yhteydessä kaiken olevaisen kanssa. Se on se kirkas valokehä kuvattuna pyhien ja Jeesuksen pään päällä.
Laikojen yhdeksäs chakra on alkulähde. Ääretön energiaverkko, joka punoo kaiken olevaisen yhteen ja johon olemme yhteydessä sieluntähden kautta. Se on valoverkko, Korkein voima, Jumala, matrix, kollektiivinen tietoisuus. Millä nimellä sitä nyt kukin haluaa nimittää.
Laikojen uskomuksen mukaan ihmisen kuollessa kehon chakrojen energia kerääntyy yhteen kirkkaaseen sieluntähtichakran muodostamaan valopallon energiaan. Kun synnymme uudestaan, tuo valopallo siirtyy uuteen fyysiseen kehoon, uuteen elämään. Chakrojen energia ei siten kuole tämän fyysisen elämän mukana. Se vain siirtyy uuteen olomuotoon. Se on siirtynyt yhdestä olomuodosta toiseen monen elämän ajan. Chakraenergia sisältää siten kaiken ihmiselle tapahtuneen. Kaikki ihmisen tunnemuistot.
Tämä Laikojen näkemys sielun energian matkasta yhdestä olomuodosta toiseen selittää myös oman teoriani ns. karmallisista tunnelukoista. Siitä miten synnymme tietyn tunnetaakan kanssa. Kuinka nuo edellisistä elämistä tähän elämään mukanamme tulleet tunteiden lukot vaikuttavat siihen miten elämme tässä elämässä. Tästä voidaan käyttää sanaa ”karma” eli ne henkiset oppiläksyt, jotka meidän on käsiteltävä tämän elämän aikana, jos emme niitä halua siirtää seuraavaan elämään.
Chakratyöskentelyssä ei siten ole vain kysymys chakrojen avaamisesta ja tasapainoittamisesta, vaan sielun eheytymisestä, jotta elämän energiaa rajoittavat tunteiden lukot voidaan kohdata ja hyväksyä.
Kehon 7 suurinta chakraa
Chakrat ovat kehon energiakanavien, nadien, risteyskohtia ja niitä uskotaan olevan kehossa jopa kymmeniä tuhansia. Jotkut chakroista ovat pienen pieniä pisteitä iholla. Kehon suurimmat 7 chakraa sijaitsevat pystysuoralla akselilla keskikehon etu- ja takapuolella kolmen suuren energiakanavan risteyskohdissa. Chakrat aukenevat kehosta ulospäin ja jos pystyisimme ne näkemään, ne näyttäisivät suppiloilta, joiden kapea pää ulottuu ihmisen kehon sisään.
Jokainen chakra liittyy fyysisen kehon eri alueisiin. Chakroilla on yhteys keskushermostoon, immuniteettijärjestelmään ja sisäelimiin. Chakrojen energian tukokset voivat aiheuttaa fyysistä, emotionaalista, mentaalista ja henkistä epätasapainoa.
Alimmainen näistä 7 chakrasta on juurichakra. Se sijaitsee aivan alhaalla, häntäluun tyvessä. Juurichakra on elämän perusturvallisuuden keskus. Se on se, missä asuvat isot pelot, kuten hylätyksi tulemisen pelko. Tukkoinen juurichakra kokee maailma peloittavana paikkana, jossa on vaikea löytää oma paikka ja oma elämäntehtävä.
Kundalini-energian uskotaan myös uinuvan siellä selkärangan tyvessä. Herätessään tuo energia johdattaa ihmisen ns. valaistumisen polulle. Kundalini-energiaa voi lähteä nostattamaan meditoimalla ja joogaamalla. Silloin sen nouseminen usein koetaan miellyttävän hitaana avautumisena. Spontaanisti kundalini voi nousta jonkun elämää koettelevan kriisin kautta. Valitettavan usein kundalinin nopea nouseminen syöksee kehon ja mielen epätasapainoon, jopa masennukseen. Silloin puhutaan sielun synkästä yöstä. Siitä kohdasta elämänkaaressa, kun ihminen pakotetaan arvottamaan elämänsä uudestaan. Hänet ohjataan elämän isojen kysymysten ääreen. Moni lähtee tässä vaiheessa etsimään vastauksia henkisyydestä.
Seuraava chakroista, sakraalichakra, sijoittuu alavatsaan. Sakraali on hyvin intiimi, tunteva chakra. Se on seksuaalisuudesta ja elämästä nauttimisen chakra. Ilon chakra. Sen epätasapaino heijastuu elämään adiktioina ja negatiivisina tunteina kuten mustasukkaisuutena ja kateutena.
Henkisessä kehityksessä usein aliarvioidaan näitä kahta alinta chakraa. Koetaan, että henkinen kehitys tapahtuu vain ylemmissä chakroissa. Kokemukseni on, että nämä alimmat chakrat ovat kuitenkin kaikkein haastavimmat, koska näiden avautuminen tapahtuu varsin myöhään henkisessä kehityksessä. Alimmissa chakroissa piilevät pelko- ja tunne-energiat kun ovat vahvasti sidoksissa ihmisen egoon.
Solar plexuksen, kolmannen chakran tulienergia asuu hieman navan yläpuolella. Ei turhaan sanota, että elämä pyörii oman navan ympärillä kun viitataan egoistisuuteen. Jos alempien chakrojen energia on tukkiutunutta solarin energia ylikorostuu. Ihmisestä tulee egoistinen sika. Solar plexuksesta lähtevät myös energiset siteemme muihin ihmisiin. Koska solar plexus on oman voiman keskus, on hyvä tulla tietoiseksi siitä miten muut ihmiset imevät voimaasi pois tämän chakran kautta.
Keskeltä rintakehää löytyy neljäs, sydänchakra. Sydänkeskuksen energia määrittää sen, miten rakastavasti energia kulkee alempiin ja ylempiin chakroihin. Sydänchakra on sielun portti. Sydämestä myös löytyy se yksinäinen sisäinen lapsi. Se tumman energian varjostuma, joka pitää sydänkeskuksen energian kiinni.
Nimensä mukaisesti kurkun alueella sijaitsee viides, kurkkuchakra. Kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta ovat yleisiä kurkkuchakran fyysisiä oireita. Jos aristelemme puhua omaa totuuttamme ja ilmaista luovuuttamme, kahlitsemme kapean kurkkumme kautta kulkevan energiavirran. Siitä ikäänkuin muodostuu sulku, joka estää alemmista chakroista virtaavan energian vapaan kulun ylempiin chakroihin.
Kolmassilmächakra on keskellä otsaa kulmakarvojen välissä kuudentena. Se on intuitiivinen chakra, joka kanavoi ja kääntää selväkielelle päälaella sijaitsevan seitsemännen kruunuchakran kautta virtaavan korkeimman tiedon. Se miten hyvin lähdemme toteuttamaan esimerkiksi jotain annettua ideaa riippuu siitä, miten hyvin tai huonosti alempien chakrojen energia on tukoksista vapaa. Edes parhain mahdollinen, jumalainen taivaasta tippunut idea ei toteudu jos sen toteuttaminen arkitodellisuuteen töksähtää alimmissa chakroissa oleviin tukoksiin.
Chakrojen tunnelukot
Tukoksia chakroihin on syntynyt patoutuneista, käsittelemättömistä tunteista. Osan olemme tuoneet mukanamme edellisistä elämistä. Ne ovat sielumme tunnemuistoja niistä tapahtumista, joissa emme osanneet kohdata oppiläksyämme. Osa tunnemuistoista on tämän elämän aikana syntyneitä.
Negatiivisilla tunteilla kuten vihalla, surulla ja pelolla on voima tukkia chakran energiavirtaus. Nuo negatiiviset tunnelukot vetävät puoleensa samanlaista energiaa. Ihminen ajautuu kerta toisensa jälkeen samanlaisiin negatiivisiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin. Tulemalla tietoiseksi siitä mitkä tunteet ohjaavat käyttäytymistä, avautuu mahdollisuus, ei vain fyysisen kehon energian parantamiseen, vaan myös koko elämän parantamiseen. Sielun parantumiseen.
Johdattelen chakrojen maailmaan kurssillani Chakrat – sielun peilit.
