Muutama sana elämän tarkoituksesta

Muutama sana elämän tarkoituksesta

“Ehkä suurin kysymys, minkä ihminen kysyy elämänsä aikana, on kysymys elämän tarkoituksesta. Mikä on elämäni tarkoitus? Miksi olen täällä? Onko tarkoitukseni sinnitellä elämän virrassa maksaen tuhoton pino laskuja samalla todistaen fyysisen kehoni vanhentumista ja, sitten kerran, kuolla pois. Mitä minusta jää, kun minua ei enää ole? Kuka saattaa minut rajan taa, kun aikani on tullut jättää se mitä kutsuin elämäkseni? Voinko sanoa, että elin elämäni ja, että elämälläni oli joku tarkoitus? Mitä vastaan, kun minulta tuolla verhon tuolla puolen kysytään ”Mites se meni noin niinku omasta mielestä?”

Meillä saattaa olla mielestämme paljonkin vastauksia ylläoleviin kysymyksiin. Voimme sanoa, että elämän tarkoitus on elämä itse. Että elämä pitää elää. Kun tänne kerran on tultu, elämästä pitää ottaa kaikki irti. Elämä pitää elää ihan täysillä vilkuilematta menneisyyden peruutuspeiliin. Ehkä se tarkoittaa sitä, että teemme elämän. Että omalla tahdolla ja teoilla elämä luodaan juuri halutunlaiseksi. ”Niin makaa kuin petaa” kuuluu vanha suomalainen sananlaskukin. Mikään ei kiduttaisi niin paljon kuin hukkaan heitetyt mahdollisuudet ja elämyksetön elämä. Elämässä pitää olla elämyksiä muuten elämästä katoaa elämisen maku.

Tai ehkä haluamme antaa elämälle merkityksen kaikkien koettujen vastoinkäymisten kautta. Jos kokemuksilla ei olisi mitään merkitystä, silloin elämä, olisi vain sattuma. Yhtä ikävä seuralainen kuin hyttynen kesäillassa. Lyhyt lento universumin elämänkaaressa. Kerran eletty ja yhtä nopeasti ohi. Kukaan ei halua olla vain sattuma. Ei ehkä hyttynenkään.

Hyvinä aikoina on helppo kiittää elämää sen suomasta runsaudesta ja onnesta. Ikävien asioiden tapahtuessa on vaikea uskoa siihen, että elämällä on tarkoitus. Sairauden ja kuoleman koskettaessa elämän koetaan pettäneen. Eihän sen näin pitänyt mennä. Miksi tämä tapahtuu minulle? Miksi kaikkien kokemieni vääryyksien ja epäoikeuksien jälkeen, elämäkin vielä herjaa heittämällä eteeni taas uuden vastoinkäymisen?

Vastaavasti elettäessä elämän nousukautta, sisällä saattaa velloa pelko siitä, että se ei tule kestämään. Tiedämme, että ihmisellä on loppujen lopuksi hyvin vähän keinoja estää mitään tapahtumasta, jos elämä itse päättää sekaantua asioihin. Pelätään surua, mutta samoin pelätään onnellisuutta. Pelätään kuolemista ihan samalla tavoin kuin pelätään elämistä.

Elämä on siten paradoksi, joka tuntuu kaikista parhaista yrityksistämme huolimatta heittelevän meitä holtittomasti. Haluaisimme kokea elämän kuten sudenkorento, joka vaivattomasti kesäillan hiljaisuudessa liitelee pitkin veden pintaa. Kauniisti hipaisten veden tyyntä pintaa. Sanoisimme jälkeenpäin, että elämä kantoi. Jokin suurempi voima kannatteli silloin, kun elämän tyyni vesi muuttui raivoaviksi vaahtopäiksi ja kun taivaalla liitelivät korpinmustat linnut. Elämä kantoi, kun ihminen itse ei enää itseään jaksanut kannatella. Jossain siellä kaiken elämisen raivon keskellä ihmiseen avautui tyyni satama, jossa oli turvallista olla. Jossain kaiken sen haaksirikon keskellä jokin isompi voima kuiskasi ”Lepää tässä. Olet turvassa.”

Tuona hetkenä meille avautuisi jotain elämääkin suurempaa. Ymmärtäisimme, että elämä tapahtuu siitäkin huolimatta olemmeko siinä mukana vai emme. Tuo hetki siellä levon satamassa on elämää. Se ei ehkä ole juuri sellaista elämää kuin olemme itse suunnitelleet, mutta tuollakin hetkellä olisi tarkoituksensa. Jos emme kokisi myrskyä, jäisimme liitelemään oman elämämme pinnalle koskaan sukeltamatta sen syvyyksiin.

Elämän ajaton, universaali, rakkauden virtaus virtaa kauttamme sanojen, tunteiden ja tekojen muodossa. Elämän muodossa. Sen kaikessa inhimillisen elämisen kirjossa. Emme voi astua syrjään elämän virrasta haluten vain niitä hyviä aikoja. Kuten tarot-pakan Kohtalonpyörässä kiikumme välillä elämän pyörässä siellä korkealla ihaillen maisemia nauttien elämän parhaista hetkistä ennen kuin pyörä taas pyörähtää singoten meidät vauhdillaan maan tasalle ihmettelemään maisemia hieman matalammista kulmista. Ehkä saavumme tasanteelle henkeä haukkoen ja sydän hakaten pelästyksestä. Korkeat paikat eivät ole kaikkia varten vaikka siellä ylhäällä näkeekin kauas. Hetken pysähdyksen jälkeen alamme taas nousta. Elämä on syklinen, alati tapahtuva muutoksen pyörä, jonka kyydissä olemme koko ajan, halusimme tai emme.

Meissä on osa ikuisuutta, joka tiedostaa elämän syvemmän merkityksen. Ehkä sen sijaan, että haluamme tietää sen mikä on elämämme tarkoitus, meidän tulee muotoilla kysymyksemme toisella tavalla.

Mitä tapahtuisi, jos kysymme MIKSI meillä on elämä.

 

Kuva: Pixabay

 

Mikä on menneiden elämien regressio?

Mikä on menneiden elämien regressio?

Menneiden elämien regressio on syvärentoutuneessa tilassa tapahtuva henkisen tietoisuuden matka menneisyyteen johonkin toiseen sielun kokemaan elämään jossain toisessa ajassa ja paikassa.

Mitä menneiden elämien regressiossa tapahtuu?

Jotta sielun muistot voivat nousta tietoisuuteen, regressio-ohjaaja ohjaa asiakkaansa miellyttävään kevythypnoosiin syvärentouttamalla mielen ja kehon. Kehon rentoutuessa, tietoinen, ajatteleva mieli hiljentyy. Tietoisen mielen hiljentyessä, intuitiivinen alitajunta avautuu. Alitajuntaan on tallentuneena kaikki. Alitajunta tietää ja muistaa kaiken mitä on tapahtunut tässä ja muissa sielun elämissä. Alitajunta on silta sielun muistoihin.

Mitä hyötyä on menneiden elämien regressiosta?

  • Menneisyyteen palaaminen auttaa ymmärtämään nykyisen elämän/sielun teemoja. Elämään tulee uudenlaista perspektiiviä.
  • Henkilökohtaiset suhteet näyttäytyvät uudessa valossa.
  • On helpompi irtipäästää ja antaa anteeksi tämän elämän kipeitä tapahtumia, kun näkee miten ne ehkä ovat seurausta siitä mitä menneisyydessä on tapahtunut.
  • Uhriajattelu, syyllistäminen ja syyttäminen poistuvat.
  • Unohdetut lahjat ja taipumukset nousevat esiin.
  • Henkiset kyvyt ja intuitio aktivoituvat ja vahvistuvat. Yhteys korkeimpaan minään/korkeimpaan tietoisuuteen vahvistuu.
  • Menneistä elämistä kumpuavat pelot ja ahdistus neutralisoituvat.
  • Karmalliset tunnelukot parantuvat.
  • Menneissä elämissä tapahtuneiden asioiden anteeksiantaminen parantaa fyysisellä, psyykkisellä, emotionaalisella ja henkisellä tasolla.
  • Ihmisen sielu saa mahdollisuuden parantua anteeksiantamisen kautta.

Miten menneiden elämien muistot muistetaan?

Ihmiset muistavat muistoja niin eri tavoin. Joillakin ihmisillä on erittäin hyvä näkömuisti. He pystyvät palauttamaan mieleensä muistot selvinä mielikuvina ja jopa näkemään muistot kuin katsoisivat filminauhaa. Jotkut muistavat sen mitä ääniä ympärillä kuului ja mitä siinä tilanteessa puhuttiin. Jotkut ovat vain tietoisia siitä minkälainen tunnelma muistoon liittyy ja mitä he itse tunsivat tuossa tilanteessa. Ei ole siten olemassa oikeaa tai väärää tapaa muistaa.

Voinko menneisiin elämiin  jäädä?

Menneisiin elämiin ei voi jäädä kuten tämänkään elämän muistoihin ei voi jäädä.. Muistot ovat muistoja.

Mistä tiedän, että menneiden elämien muistot ovat totta?

Menneiden elämien regressio on sielun henkisen tietoisuuden matka. Emme siten voi 100% todistaa, että muistot ovat totta. Jos hyväksymme sen, että alitajuntamme ja korkein tietoisuutemme haluaa auttaa meitä tämän elämän haasteissa, voimme hyväksyä regressiossa nousevat muistot aivan samoin kuin hyväksymme meditoidessa tai unissa nousevat mielikuvat, symbolit ja metafoorat. Kyseessä on henkisellä tasolla tapahtuva parantuminen ja karmallisista tunnelukoista vapautuminen.

 

 

 

Henkinen polku – 6 neuvoa sen kulkemiseen

Henkinen polku – 6 neuvoa sen kulkemiseen

  1. Päivää seuraa aina yö ja päin vastoin

Valoa ei ole ilman pimeyttä. Valaistumiseen pyrkivä henkinen etsijä joutuu polullaan kohtaamaan yhden tai useamman epäilyjen värittämän jakson. Henkimaailma työntää etsijän oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jossa on pakko kohdata egon rajoitteet. Laskeudumme pimeyteen kohdataksemme syvimmät pelkomme.

Pahanolomme hetkellä, meillä on kaksi vaihtoehtoa; pysyä egon rakentamassa vankilassa tai romuttaa se. Romuttaminen tarkoittaa luopumista siitä, mikä on tuttua ja turvallista. Kehitystä ei tapahdu, jos itsepintaisesti turvaudumme siihen, mitä meillä on ja siihen mitä me olemme.

Sielun pimeä yö on henkistä extremiä. Se on testi siihen miten osaamme luopua siitä, mikä ei ole meille tarkoitettu. Se on tukahdettujen tunteiden tuntemista ja oman todellisen itsen löytämistä. Mitä enemmän laitamme hanttiin, hangoittelemme, sitä kauemmin se kestää. Sielun pimeään yöhön ei oikeastaan ole muuta parannusta kuin sen läpikäyminen. Se sattuu. Tekee kipeää. Samalla se kuitenkin on puhdistavaa ja eheyttävää. Ja kun olet toisella puolella, kiität kokemuksestasi. Et ole enää se sama ihminen, joka tuohon yöhön astui. Olet totuudellisempi, ehyempi, avoimempi.

  1. Et voi paeta itseäsi

Vastaukset löytyvät sinusta itsestäsi. Siksi sinun tulee kääntyä sisäänpäin. Tutustua sieluusi. Siihen kuka sinä ihan oikeasti olet. Minkälaisista palasista sinut on kokoon laitettu. Ovatko totuutesi omiasi vai oletko antanut muiden ihmisten sinulle antamien nimitysten tulla osaksi identiteettiäsi.

Voimme juosta ihmiseltä ihmiselle kysyen kysymyksiä ja etsien onnellisuutta, mutta vain sinä ja sielusi tietävät mikä on elämäsi tarkoitus. Ohjaus tulee aina, kun hiljennyt sitä pyytämään. Kysymään Isoja kysymyksiä. Lopettamaan etsimisen itsesi ulkopuolelta. Rauhoittumaan huomaamaan sinulle annetut merkit ja opastuksen.

Henkiopastasi ei annettu sinulle turhaan. Hän kulkee aina mukanasi vaikka et ehkä hänen läsnäoloaan huomaa. Oppaasi on kuin Samu Sirkka Pinokkion olkapäällä. Jatkuva seuralaisesi, joka kuiskii neuvoja korvaasi. Hiljenny ja kuuntele. Ole läsnä tässä hetkessä, jotta huomaat ne merkit, sen opastuksen, joka sinulle annetaan.

  1. Hyväksy mitä on

Raadollisinta on oppia hyväksymään se mitä emme voi muuttaa. Auts! Kenen vika? Ketä voin syyttää siitä, että en ole onnellinen? Että elämä potkii päähän ja satuttaa? Minunko pitäisi vain hyväksyä? Antaa anteeksi? Olla vaan?

Juuri noin. Sinun tulee hyväksyä. Antaa anteeksi. Hiljentyä elämän vietäväksi. Hyväksy se mitä et voi muuttaa ja muuta se minkä voit muuttaa. Ole tarpeeksi viisas, jotta tiedät noiden kahden eron.

Elämässä välttämättä nousee eteen tilanteita, joissa emme voi tehdä mitään. Se miten suhtaudumme tuohon tilanteeseen, määrittelee sen miten energiaamme käytämme. Tuhlaammeko sen vitutukseen vai yritämmekö edes suunnata sen johonkin mielekkäämpään toimintaan. Parempaan ajatukseen. Uskoon ja toivoon siitä, että mikään ei kestä ikuisesti ja että yön jälkeen nousee aina uusi päivä. Että tämäkin on ohimenevää vaikka nyt tökkiikin ihan kunnolla.

  1. Nouse yläpuolelle

Rise above! Englantilaisten rakastama sanonta sellaisissa tilanteissa, kun kysytään mielen hallintaa. Sitä tyypillistä englantilaista tiukkaa ylähuulta – stiff upper lip. Sitä, että meillä on mahdollisuus aina valita ne taistelut, jotka haluamme taistella. Taistelut kuten ajatukset ja tunteetkin ovat valittavissa. Ei meidän tarvitse mennä mukaan jokaiseen kahakkaan. Voimme katsella tilannetta, ajatusta, tunnetta sieltä yläpuolelta linnun perspektiivistä. Harjoittaa objektiivisuutta. Ja sitten aikuisen ymmärryksellä valita mitä teemme. Toimimmeko pelosta ärhäkkäinä egon ajamina vai rakkaudesta käsin ymmärtäen katsoa tilannetta laajemmin?

Valitse. Nouse yläpuolelle ja valitse mihin laitat ajatus- ja tunne-energiasi.  Elämä on jatkuvaa valintaa. Joskus ja aika usein kannattaa nousta itsensä yläpuolelle ja katsoa itseään kuin muukalaista. Hiljentyä tarkkailemaan ajatuksiaan ja tunteitaan ja miettiä mistä ne nousevat.Kuka ja mikä niitä nostattaa?

  1. Rakkaus lähtee omasta itsestä

Rakkaus puskee joka tuutista henkisten oppien kohdalla. Ihan kyllästymiseen asti. Koko ajan pitäisi vaan muistaa rakastaa ihan kaikkea ja kaikkia. Pitäisi rakastaa itseään ja pitäisi antaa anteeksi. Irtipäästää ja, ja, ja….sydämiä vaan ihan kaikille.

On helppo rakastaa ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä kanssamme. On helppo rakastaa ihmisen kuvaa. Ihmisen raameja. Mutta miten löytää se ihmisen rakastettava sielu? Se todellinen ihminen, joka jokaisessa ihmisessä on jossain, vaikkakin hautautuneena moskan alle.

Oman moskan käsittely auttaa. Se, että käsittelee omat tunnelukot pois. Löytää omaan moskaan hautatuneen sielunsa. Ei se ole mikään ihmeparantuminen. Paremminkin luova prosessi, jossa lähtee retkelle tutustumaan itseensä ja siihen kuka ihan oikeasti on. Löytää itsensä. Vähän kuin uudelleensyntyminen. Karistaa turhat rojut ja jatkaa matkaa kevyempänä ja totuudellisempana ihmisenä.

Rakkaus on siten hyvin totuudellinen juttu. Ei ehkä koko maailmaa kerralla parantava asia, vaan vain yhden ihmisen sielun eheytyminen. Sillai paremmaksi sieluksi. Totuudelliseksi sieluksi. Rakkaudelliseksi ihmiseksi.

Sitten, kun on sinut itsensä kanssa, on helppo olla sinut maailman kanssa. Ei ressaa turhasta. Ei anna egon viedä. Katselee ja kuuntelee elämää ja muistaa nousta itsensä yläpuolelle.

  1. Polku on jo itsessään valaistuminen

Tietoiseksi tuleminen on valossa olemista. Valaistuminen ei tapahtu sormia napsauttamalla. Se on prosessi ja jo itsessään kokemus, joka kannattaa käydä läpi.

Tietoinen itsensä etsiminen. Oman itsensä löytäminen. Moni kokee sen vaikeana. Olisi niin paljon helpompaa saapua valmiiseen niin, että itse ei tarvitse tehdä yhtään mitään.

Tuolle polulle kuuluvat sielun pimeät yöt, vaikeudet, hankaluudet, etsiminen, oppien oppiminen. Se on vaikeaa ja joskus hyvinkin turhauttavaakin. Mutta se on etuoikeus. Kaikki eivät tulla polulla vielä ole. Moni ei sille tässä elämässä koskaan pääse. Se, että sinä luet tätä kirjoitustani kertoo sen, että olet jo tuolla polulla. Suhdaudu polkuusi kunnioittaen. Ota vastaan kaikki se mitä sinulle annetaan. Kiitä siitä. Ei se ole rasite. Se on vain elämää ja tekee elämästä rikkaan. Kuka koskaan sanoi,että elämän pitäisi olla koko ajan auvoista? Miksi pitäisi? Jos et koskaan kokisi ylämäkeä, et osaisi arvostaa alamäen kevyttä menoa.

Polku itsessään on siten sama kuin valaistuminen. Se, että ymmärtää etsiä. Hakea uutta ymmärrystä. Kaivaa sielunsa esiin ja antaa sen lentää vapaata lentoaan.

Henkisessä kehityksessä ei ole  oikotietä. Ei sellaista, että jotenkin ihmeen kautta ei tarvitsisi käydä läpi omia henkisiä oppejaan. Ne pitää kokea. Elää pois. Antaa niiden merkityksen vapauttaa sielu egon kahleista. Tulla vapaaksi. Löytää se oma tie, se oma polku, jota pitkin on hyvä kulkea. Hyvä elää itsensä näköistä elämää.

 

Chakrat – sielun peilit

Chakrat – sielun peilit

Vanhimmat maininnat chakroista löytyvät intialaisista Veda-kirjoista, jotka kirjoitettiin 500-1500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kirjoituksissa chakrat kuvataan kehosta lähteviksi energiapyörteiksi. Nimi chakra tulee sanskriitin kielestä ja tarkoittaa hallitsijan pyörää.

Tuhansia vuosia sitten hopi-, maya- ja inkakulttuurissa oltiin myös tietoisia ihmisen fyysisen kehon ulkopuolella sijaitsevasta näkymättömästä energiakentästä ja chakroista. Shamaanit pystyivät näkemään ihmisen energiakentän ja vetämään siitä pois negatiivisten tunteiden ja muistojen jättämiä energisiä tukkoja.

Kirjassaan ”Shaman, Healer, Sage” shamaani Alberto Villoldo kertoo Amazonin Laika-shamaanien vanhasta viisaudesta. Laikojen mukaan ihmisellä on kehon seitsemän chakran lisäksi kaksi kehon ulkopuolella olevaa ylempää, henkistä chakraa. He nimittävät pään yläpuolella olevaa kahdeksatta sieluntähtichakraa nimellä ”wiracocha”. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa Pyhän alkulähdettä. Miellän sen tarkoittavan ihmisen korkeinta minää. Sitä sielun täydellistä olemusta joka on vapaa egon peloista ja joka on yhteydessä kaiken olevaisen kanssa. Se on se kirkas valokehä kuvattuna pyhien ja Jeesuksen pään päällä.

Laikojen yhdeksäs chakra on alkulähde. Ääretön energiaverkko, joka punoo kaiken olevaisen yhteen ja johon olemme yhteydessä sieluntähden kautta. Se on valoverkko, Korkein voima, Jumala, matrix, kollektiivinen tietoisuus. Millä nimellä sitä nyt kukin haluaa nimittää.

Laikojen uskomuksen mukaan ihmisen kuollessa kehon chakrojen energia kerääntyy yhteen kirkkaaseen sieluntähtichakran muodostamaan valopallon energiaan. Kun synnymme uudestaan, tuo valopallo siirtyy uuteen fyysiseen kehoon, uuteen elämään. Chakrojen energia ei siten kuole tämän fyysisen elämän mukana. Se vain siirtyy uuteen olomuotoon. Se on siirtynyt yhdestä olomuodosta toiseen monen elämän ajan. Chakraenergia sisältää siten kaiken ihmiselle tapahtuneen. Kaikki ihmisen tunnemuistot.

Tämä Laikojen näkemys sielun energian matkasta yhdestä olomuodosta toiseen selittää myös oman teoriani ns. karmallisista tunnelukoista. Siitä miten synnymme tietyn tunnetaakan kanssa. Kuinka nuo edellisistä elämistä tähän elämään mukanamme tulleet tunteiden lukot vaikuttavat siihen miten elämme tässä elämässä. Tästä voidaan käyttää sanaa ”karma” eli ne henkiset oppiläksyt, jotka meidän on käsiteltävä tämän elämän aikana, jos emme niitä halua siirtää seuraavaan elämään.

Chakratyöskentelyssä ei siten ole vain kysymys chakrojen avaamisesta ja tasapainoittamisesta, vaan sielun eheytymisestä, jotta elämän energiaa rajoittavat tunteiden lukot voidaan kohdata ja hyväksyä.

Kehon 7 suurinta chakraa

Chakrat ovat kehon energiakanavien, nadien, risteyskohtia ja niitä uskotaan olevan kehossa jopa kymmeniä tuhansia. Jotkut chakroista ovat pienen pieniä pisteitä iholla. Kehon suurimmat 7 chakraa sijaitsevat pystysuoralla akselilla keskikehon etu- ja takapuolella kolmen suuren energiakanavan risteyskohdissa. Chakrat aukenevat kehosta ulospäin ja jos pystyisimme ne näkemään, ne näyttäisivät suppiloilta, joiden kapea pää ulottuu ihmisen kehon sisään.

Jokainen chakra liittyy fyysisen kehon eri alueisiin. Chakroilla on yhteys keskushermostoon, immuniteettijärjestelmään ja sisäelimiin. Chakrojen energian tukokset voivat aiheuttaa fyysistä, emotionaalista, mentaalista ja henkistä epätasapainoa.

Alimmainen näistä 7 chakrasta on juurichakra. Se sijaitsee aivan alhaalla, häntäluun tyvessä. Juurichakra on elämän perusturvallisuuden keskus. Se on se, missä asuvat isot pelot, kuten hylätyksi tulemisen pelko. Tukkoinen juurichakra kokee maailma peloittavana paikkana, jossa on vaikea löytää oma paikka ja oma elämäntehtävä.

Kundalini-energian uskotaan myös uinuvan siellä selkärangan tyvessä. Herätessään tuo energia johdattaa ihmisen ns. valaistumisen polulle. Kundalini-energiaa voi lähteä nostattamaan meditoimalla ja joogaamalla. Silloin sen nouseminen usein koetaan miellyttävän hitaana avautumisena. Spontaanisti kundalini voi nousta jonkun elämää koettelevan kriisin kautta. Valitettavan usein kundalinin nopea nouseminen syöksee kehon ja mielen epätasapainoon, jopa masennukseen. Silloin puhutaan sielun synkästä yöstä. Siitä kohdasta elämänkaaressa, kun ihminen pakotetaan arvottamaan elämänsä uudestaan. Hänet ohjataan elämän isojen kysymysten ääreen. Moni lähtee tässä vaiheessa etsimään vastauksia henkisyydestä.

Seuraava chakroista, sakraalichakra, sijoittuu alavatsaan. Sakraali on hyvin intiimi, tunteva chakra. Se on seksuaalisuudesta ja elämästä nauttimisen chakra. Ilon chakra. Sen epätasapaino heijastuu elämään adiktioina ja negatiivisina tunteina kuten mustasukkaisuutena ja kateutena.

Henkisessä kehityksessä usein aliarvioidaan näitä kahta alinta chakraa. Koetaan, että henkinen kehitys tapahtuu vain ylemmissä chakroissa. Kokemukseni on, että nämä alimmat chakrat ovat kuitenkin kaikkein haastavimmat, koska näiden avautuminen tapahtuu varsin myöhään henkisessä kehityksessä. Alimmissa chakroissa piilevät pelko- ja tunne-energiat kun ovat vahvasti sidoksissa ihmisen egoon.

Solar plexuksen, kolmannen chakran tulienergia asuu hieman navan yläpuolella. Ei turhaan sanota, että elämä pyörii oman navan ympärillä kun viitataan egoistisuuteen. Jos alempien chakrojen energia on tukkiutunutta solarin energia ylikorostuu. Ihmisestä tulee egoistinen sika. Solar plexuksesta lähtevät myös energiset siteemme muihin ihmisiin. Koska solar plexus on oman voiman keskus, on hyvä tulla tietoiseksi siitä miten muut ihmiset imevät voimaasi pois tämän chakran kautta.

Keskeltä rintakehää löytyy neljäs, sydänchakra. Sydänkeskuksen energia määrittää sen, miten rakastavasti energia kulkee alempiin ja ylempiin chakroihin. Sydänchakra on sielun portti. Sydämestä myös löytyy se yksinäinen sisäinen lapsi. Se tumman energian varjostuma, joka pitää sydänkeskuksen energian kiinni.

Nimensä mukaisesti kurkun alueella sijaitsee viides, kurkkuchakra. Kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta ovat yleisiä kurkkuchakran fyysisiä oireita. Jos aristelemme puhua omaa totuuttamme ja ilmaista luovuuttamme, kahlitsemme kapean kurkkumme kautta kulkevan energiavirran. Siitä ikäänkuin muodostuu sulku, joka estää alemmista chakroista virtaavan energian vapaan kulun ylempiin chakroihin.

Kolmassilmächakra on keskellä otsaa kulmakarvojen välissä kuudentena. Se on intuitiivinen chakra, joka kanavoi ja kääntää selväkielelle päälaella sijaitsevan seitsemännen kruunuchakran kautta virtaavan korkeimman tiedon. Se miten hyvin lähdemme toteuttamaan esimerkiksi jotain annettua ideaa riippuu siitä, miten hyvin tai huonosti alempien chakrojen energia on tukoksista vapaa. Edes parhain mahdollinen, jumalainen taivaasta tippunut idea ei toteudu jos sen toteuttaminen arkitodellisuuteen töksähtää alimmissa chakroissa oleviin tukoksiin.

Chakrojen tunnelukot

Tukoksia chakroihin on syntynyt patoutuneista, käsittelemättömistä tunteista. Osan olemme tuoneet mukanamme edellisistä elämistä. Ne ovat sielumme tunnemuistoja niistä tapahtumista, joissa emme osanneet kohdata oppiläksyämme. Osa tunnemuistoista on tämän elämän aikana syntyneitä.

Negatiivisilla tunteilla kuten vihalla, surulla ja pelolla on voima tukkia chakran energiavirtaus. Nuo negatiiviset tunnelukot vetävät puoleensa samanlaista energiaa. Ihminen ajautuu kerta toisensa jälkeen samanlaisiin negatiivisiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin. Tulemalla tietoiseksi siitä mitkä tunteet ohjaavat käyttäytymistä, avautuu mahdollisuus, ei vain fyysisen kehon energian parantamiseen, vaan myös koko elämän parantamiseen. Sielun parantumiseen.

Johdattelen chakrojen maailmaan kurssillani Chakrat – sielun peilit.

Rakkauden polku – 6 neuvoa sen kulkemiseen

Rakkauden polku – 6 neuvoa sen kulkemiseen

Tulimme tänne kokemaan miltä tuntuu kokea ehdotonta rakkautta fyysisessä kehossa. Ehdottoman rakkauden aito kokeminen sielulle on kuin taivas maan päällä. Fyysinen yhdistyy henkiseen. Elämän energia virtaa. Luomisvoima luo.

Ehdottoman rakkauden kokeminen on siten se syy siihen miksi olemme täällä. Se on syy siihen miksi olemme henkisellä polulla. Sielumme muistaa miltä tuntuu rakastaa ehdoitta. Egomme ei halua muistaa, koska egomme pelkää.

Anna näiden seuraavan kuuden henkimaailman neuvon opastaa sinua löytämään rakkaus.

• Etsi sisäinen lapsesi ja vapauta hänet. Hän on siellä jossain. Kaikkien tunnetaakkojesi alla hautautuneena. Piilossa. Eksyksissä. Yksin. Maailma on pienelle peloittava paikka.

Kuitenkin tuo lapsi haluaa tulla esiin. Hän on ollut piilossa kyllin kauan. Hän haluaa leikkiä. Hän haluaa hullutella. Hän haluaa olla hassu. Hän haluaa olla onnellinen. Hän haluaa elää rakkaudessa ilman odotuksia. Ilman pelkoja.

Anna tuon lapsesi tulla esiin ja näyttää sinulle miten ihmeellinen paikka tämä maailma on lapsen silmin katsottuna. Miten jokainen kukka, lintu, puu on täynnä ihmettä. Anna sisäisen lapsesi luovuuden ohjata sinua. Maalaa, kirjoita, tee käsitöitä, puutarhatöitä, tanssi, leiki, laula!

• Hiljenny tähän hetkeen. Ole läsnä tässä hetkessä koko fyysisellä olemuksellasi. Meditoi. Hiljenny joka päivä viettämään hiljainen hetki itsesi kanssa. Anna mielesi hiljentyä kuuntelemaan mitä sillä on sinulle sanottavaa silloin, kun apinamielesi kymmenet tuhannet ajatukset ovat hetken hiljaa.

Meditoinnin ei tarvitse olla monimutkaista. Sen tarvitsee vain olla hetki, jolloin olet vapaa mielesi odotuksista ja rajoitteista. Se on hiljainen, kuunteleva, tyhjän tilan hetki. Tuossa tyhjässä tilassa elävät ihmeet. Sieltä löydät myös sisäisen lapsesi.

• Puhu itsellesi kauniisti. Puhu itsellesi kauniita sanoja. Kehu itseäsi. Kerro itsellesi kuinka paljon sinä uskot Sinuun. Kuinka upea, kaunis, rohkea, viisas Sinä olet. Kerro itsellesi kuinka paljon sinä rakastat Sinua.

Tarkkaile ajatuksiasi. Minkälaisia ajatuksia liikkuu mielessäsi päivän aikana? Kymmenet tuhannet ajatukset täyttävät mielesi joka päivä. Mitä sinun mielessäsi ihan oikeasti tapahtuu? Elätkö jatkuvasti menneessä vai oletko tulevaisuudessa? Entä, jos olisitkin läsnä tässä hetkessä tuntien kiitollisuutta kaikesta siitä mitä olet?

Vapauta itsesi negatiivisten ajatusten voimasta. Päästä irti oman mielesi kahleista. Mielesi on kuin laatikko, jossa pyörit ympyrää päivä toisensa jälkeen. Tyhjennä laatikkosi tyhjentämällä mielesi. Raivaa tilaa, jotta kuulet sen mitä sielusi haluaa sinulle sanoa.

• Anna anteeksi. Antamalla anteeksi vapautat itsesi. Kukaan muu ei pidä sinua menneisyyden vankilassa kuin sinä itse. Et voi muuttaa menneisyyttäsi, mutta voit parantaa sen antamalla anteeksi. Anna anteeksi itsellesi. Teit sen mitä teit, koska et vielä ollut se kuka olet tänään.

Kaikki mitä sinulle on tapahtunut, on tapahtunut siksi, että sinulle on tarjottu mahdollisuus kehittyä sieluna. Ne ovat niitä sielusi oppiläksyjä, jotka olet halunnut vapaaehtoisesti kokea, jotta löydät ehdottoman rakkauden. Sinä et ole oman elämäsi uhri. Olet koko ajan vastuussa siitä. Sinulla on joka hetki vapaus valita. Voit joko jäädä menneisyytesi ja negatiivisten ajatustesi vankilaan tai vapauttaa itsesi antamalla anteeksi.

Valinta on sinun.

• Pyydä apua. Ympärilläsi on iso joukko auttajia. Et ole koskaan yksin. Henkimaailma ei voi auttaa sinua, jos et uskalla pyytää apua. Avun pyytäminen ei tarkoita sitä, että voit heittäytyä toimettomana makaamaan ja odottamaan ihmettä. Muista, että sinä olet se, jolla on fyysinen keho. Sinun tulee liikuttaa sitä. Mennä puolitiehen vastaan. Ottaa apu vastaan.

Pyytäessäsi apua, pieniä ihmeitä alkaa tapahtua. Eteesi aukeaa mahdollisuuksia sinne, missä mahdollisuuksia ei ennen ollut. Eteesi tuodaan ihmisiä, jotka haluavat auttaa sinua. Ota apu vastaan kiitollisuudella ja avoimella mielella.

• Älä odota, että rakkaus löytyy ulkopuoleltasi. Älä etsi rakkautta muualta kuin itsestäsi. Olet yksin ja yksinäinen vain, kun et rakasta itseäsi.

Maailmassa on niin paljon hyvää. Avaa ovi ja astu ulos. Älä seiso oman elämäsi tukkeena avoimessa oviaukossa hoivaten negatiivisia ajatuksia ja muistoja. Anna niiden mennä.

Anna sielullesi mahdollisuus löytää se mitä se tuli täältä maan päältä hakemaan. Se miltä tuntuu kokea ehdotonta rakkautta fyysisessä kehossa.

Taivas maan päällä.

Henkisen polun viisi vaihetta

Henkisen polun viisi vaihetta

Heräämisesi henkiselle kehitykselle tapahtuu silloin, kun alat kysyä isoja kysymyksiä: ”Kuka minä olen? Mikä on elämäni tarkoitus? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?” Tietoisuus siitä, että elämässä on pakko olla muutakin kuin vain se minkä näet fyysisessä maailmassa ohjaa sinua eteenpäin etsimään vastauksia kysymyksiisi. Astut henkiselle polulle janoten syvempää, ikiaikaista viisautta.

Jokaisella vastauksia etsivällä on omat syynsä etsintäänsä. Ehkä syynä on joku suuri elämänmuutos, kuten läheisen ihmisen kuolema, taloudellinen ahdinko, onnettomuus tai muu elämän perusarvojasi ravisteleva tapahtuma. Tai ehkä etsintä on hiljaisempaa, sisimmästä kumpuavaa tyytymättömyyttä ja halua löytää elämälle joku syvempi tarkoitus. Ehkä se on tunne, jota ei edes osata pukea sanoiksi. Tunne siitä, että on heitetty tänne planeetalle Maa ilman ohjekirjaa siihen, miten tämä elämä pitäisi elää. Tuon tunteen ajamana olet ehkä ajautunut yhdestä parisuhteesta, työstä tai paikasta toiseen etsien tyydytystä ja onnellisuutta, niitä kuitenkaan löytämättä.

Puhdistuminen alkaa ja niin otat ensimmäisiä haparoivia askeleitasi henkisellä polulla. Tulet tietoiseksi niistä esteistä, joita olet rakentanut oman totuudellisen minäsi ympärille. Alat kyseenalaistaa sen miten elät, mitä työtä teet ja kenen kanssa jaat elämäsi. Jatkat isojen kysymysten kysymistä. Menetät vanhoja ystäviä ja saat uusia henkisiä ystäviä. Ehkä sinulle nousee polttava tarve muuttaa elämäntapasi terveellisemmiksi. Alat pitää parempaa huolta kehostasi. Lopetat päihteiden käyttämisen. Opettelet meditoimaan.

Janoat tietoa kirjoista, kursseilta ja henkisiltä opettajilta. Antaudut aivan täysillä henkiselle kehitykselle. Alat tehdä työtä itsesi kanssa avaten mielesi ja tunteidesi solmuja. Sisäistät sen kuinka negatiiviset ajatuksesi, uskomuksesi ja tunteesi ovat suurimmat esteet henkisen kehityksesi tiellä. Opettelet anteeksi antoa, irtipäästämistä ja rakkautta omaan itseesi. Halusi puhdistua ja parantua on suuri.

Valaistumisen vaiheessa sinulle avautuu ihan uusi, mystinen maailma. Intuitiosi on vahva. Manifestoit helposti sen mitä haluat elämääsi tuoda käyttäen vetovoiman lain oppeja. Parantajan kykysi herää. Näkijän yhteytesi avautuu. Kanavoit enkeleitä, Jeesusta tai suoraan Jumalaa.

Niin ihanaa kuin tämä vaihe onkin, vaarana on, että egosi rakastaa liikaa uusia kykyjäsi. Saatat tuntea olevasi valittu, koska sinulle on annettu ”lahja”. Tiedät ja näet niin paljon enemmän kuin muut ihmiset. Haluat auttaa ihan kaikkia, mutta miten epäitsekästä on auttamisen halusi. Onko se egon Jeesus-kompleksia vai puhtaasta lähimmäisen rakkaudesta kumpuavaa auttamisen halua. Mystinen tieto on vaarallista, jos sillä pönkitetään huonoa itsetuntoa ja egoa.

Suurimpana vaarana on jäädä jumiin tälle tasolle kuvitellen, että tämä on se määränpää mihin tulee pyrkiä.

He, jotka eivät anna egonsa määrätä henkisen kehityksensä polkua, jatkavat eteenpäin syvimmän äänensä kutsumina. Tuo ääni on intuition, Pyhän Hengen ääni, joka kuiskii kutsua valoon.

Sielun pimeä yö on henkistä extremiä. Se on testi siihen miten osaat luopua siitä mikä ei ole sinulle tarkoitettu. Ihmisen ego on iso ja se haluaa hallita kaikkea. Luulitko ihan oikeasti, että se antaisi sinun ihan näin helposti paeta egosi vankilasta ja antaa sielusi tarttua ohjaimiin?

Tunnet aivan täydellistä, pohjatonta voimattomuutta, epävarmuutta, epätoivoa, koska nyt sinulla ei ole mitään kontrollia siihen mitä sinulle tapahtuu. Sinut on laitettu katkolle. Sinut on laitettu testiin. Henkimaailma on katkaissut yhteytesi. Se minkä olit kokenut olevan läsnä, onkin nyt poissa. Intuitiosi on hiljaa.

Tässä vaiheessa moni toivoo, että ei olisi koskaan edes lähtenyt tälle henkiselle polulle. Nyt on henkisestä kehityksestä hileet ja bileet kaukana. Se ”aaahhh. kaikki on ihanaa –vaihe” on ohi. Kuitenkaan paluuta entiseen ei ole. Et ole enää sama ihminen kuin olit ennen kuin astuit tälle polulle.

Jumalainen yhteys on alussa vain aavistus siitä, että jossain tämän sielun synkän yön pimeän tunnelin päässä on valo. Heität kädet ilmaan avuttomana ja pyydät, että sinut ohjataan tuohon valoon. Ymmärrät, että elämääsi ohjaakin sinua paljon suurempi voima, joka vaatii sinulta ehdotonta uskollisuutta. Ymmärrät kuinka sinua on askel askeleelta kuljetettu suuremman suunnitelman mukaan.

Synnyt uudestaan. Ehkä menet joku ilta nukkumaan itkuisen ahdistuneena pyytäen parannusta. Heräät ja kaikki koettelemuksesi ovat poissa. Sinussa on vain suuri rauha ja hiljaisuus. Sinussa on tapahtunut ihme. Tiedät, että olet turvassa. Mitä ikinä tarvitset tai haluat, sinun tulee vain pyytää ja, se sinulle annetaan. Mikä omituisinta; kaikki mitä olet aikaisemmin halunnut, menettää merkityksensä. Sinulla on vain valtava halu auttaa koko ihmiskuntaa. Et enää pelkää. Et tunne itseäsi yksinäiseksi. On kuin olisit yhdistynyt kaiken olevaisen kanssa. Tunnet suunnatonta iloa ja onnellisuutta. Rakkautta, jota ei voi edes laittaa sanoiksi.

Mutta tämäkään vaihe ei ole haasteeton. Sinua testataan edelleen sen suhteen miten vankka uskosi on. Polullesi laitetaan kiusauksia. Sinua koetellaan. Kuinka hyvin olet oppinut antamaan anteeksi. Päästämään irti peloistasi. Luovuttamaan oman tahtosi Korkeimman voiman käsiin.

Kyseessä ei siten ole päätepysäkki. Et ole valmis. Et tule koskaan olemaan valmis. Olet valmis vain ja ainoastaan sille, että nyt olet sisäistänyt sen mistä Jeesus puhuu Ihmeiden oppikirjassa. Sen miten parantuaksesi, sinun tulee pyytää parannusta muille. Sen miten valitsemalla parantumisen itsellesi, autat muitakin parantumaan. Kyseessä on siten aina valinta valon ja pimeyden välillä.

Ymmärrät, että sinun tuli kokea kaikki se mitä olet kokenut, jotta voit omalla kokemuksellasi auttaa muitakin loytämään oma valonsa.

Ymmärrät, että olet valo ja rakkaus.

(Eri vaiheet ovat Ron Roth:n kirjasta ”The Five Stages of Healing”. Tekstiosuudet ovat omaa tekstiäni. Kuva: oma kuvani Sheffieldistä)

Kirjoittaja on Englannissa asuva intuitiivinen tunneterapeutti ja hypnoterapeutti.