Olemme tuoneet henkikehomme energiassa menneiden elämien muistot tähän elämään. Jossain vaiheessa nuo muistijäljet alkavat aktivoitua, jotta voimme käsitellä niiden taustalla olevat syyt. Käsittelemättominä ne aiheuttavat energiakeskuksissa tukoksia. Nuo muistijäljet näkyvät intuitiiviselle silmälle henkikehossa tummina laikkuina.
Lapsuuden traumaattiset kokemukset, mahdollinen kaksoisliekkisuhde, myohemmin elämässä tapahtuvat elämän muutokset ja sairaudet aktivoivat muistijälkiä. Heräillessään ihminen yleensä kokee henkisen heräämisen ja alkaa aktiivisesti etsiä tietoa ja tietäjiä, jotka voivat auttaa häntä prosessoimaan sen mitä hänessä tapahtuu. Emme edes aina ole tietoisia siitä mitä tapahtuu. Elämässä myllertää, sydämessä myllertää, sielussa myllertää.
Niin vaikeita ja haastavia kuin nämä ihmissuhteiden ja tilanteiden kautta eteemme tuodut oppimisen kokemukset ovatkin ihmismielen käsittää, meitä ohjataan kuitenkin sielun tasolla. Sielu ei tullut tänne maan päälle seisoskellakseen elämän tanssilattian reunustoilla. Se tuli, koska haluaa fyysisen ihmisen kautta ilmaista energiaansa ja luomisvoimaansa. Ainoa mikä sitä estää, on nuo menneisyyden muistijäljet. Noita muistijälkiä voimme siten kutsua niiksi kuuluisiksi oppiläksyiksi. Niiksi tiedostamattomalla tasolla oleviksi karman taakoiksi, jotka meidän tulisi parhaan ymmärryksemme mukaan puhdistaa tämän elämän aikana.
Menneiden elämien matka ei siten ole vain turistimatka johonkin toiseen aikaan ja paikkaan katsomaan sitä keitä olemme olleet ja mitä olemme tehneet.
Menneiden elämien matka on matka sinne mistä loytyy syy siihen miksi meillä on esimerkiksi joku blokki. Henkisen tyon tekijoillä se voi olla ns. parantajan haava. Moni henkisen tyon tekijä on roihunnut roviolla jossain elämässään tai tullut ihmisten pilkkaamaksi kylänsä ulkopuolella eläväksi erakoksi. Muistijälkenä oleva pelko siitä mitä saattaa tapahtua, jos omistautuu henkiselle tyolleen aiheuttaa blokkeja, jotka puolestaan aiheuttavat emotionaalista, psyykkistä ja taloudellista ahdistusta.
Joku selittämäton negatiivinen tunne tai phobia kuten pimeän tai ahtaan paikan kammo voi juontaa juurensa jostain menneen traumaattisesta tapahtumasta, jonka jälkiseuraukset vieläkin tuntuvat tässä elämässä. Esimerkiksi selittämäton surun tunne saattaa muistuttaa siitä miltä tuntui menettää itselle jotain tärkeää jossain toisessa ajassa ja paikassa. Tai ehkä se muistuttaa siitä miten elämää ei saa tuhlata.
Ehkä pimeän pelkoon tai ahtaan paikan kammoon loytyy syy jostain aikaisemmassa elämässä tapahtuneesta. Mitä tapahtui sellaista, joka jätti niin vahvan muistijäljen henkikehon tunnekehoon, että se vieläkin aktivoituu tässä elämässä? Historia kertoo meille siitä kuinka kurjia ja julmia ihmiset ovat olleet toisiaan kohtaan. Ehkä syyttomänä tuomituksi tuleminen ja ikkunattomaan vankityrmään heittäminen eivät tuntuneet kovin kivoilta tapahtumilta. Ehkä niistä jäi pahat haavat henkikehon energiaan, jotka tässä elämässä muistuttavat olemassaolostaan.
Kaikki ei kuitenkaan ole kamalaa menneissä elämissä ja yllä olevatkin ovat vain esimerkkejä. Menneitä elämiä on niin monia ja niin erilaisia kuin on ihmisiäkin. Jokaiseen sielun tarinaan mahtuu monta tarinaa. On niissä paljon hyvääkin. Voimme matkata vaikka johonkin onnelliseen tapahtumaan tai loytää unohdetun kyvyn, lahjan. Niin moni suomalainen on jossain elämässään hoitanut yrteillä tai käsillään. Ei siis mitenkään omituista, että sielu on halunnut syntyä uudelleen sinne missä on vielä puhdasta luontoa ja mahdollisuus aktivoida piilevinä olevat tiedot ja taidot.