Uskotko joulupukkiin?
Mitä joulupukilla on tekemistä ihmisen elämää blokkaavien uskomusten kanssa?
Paljonkin, koska kysymyksessä on sellainen iso uskomus, joka oli sinulle aivan tosi ollessasi lapsi.
Joulupukki on lapselle ihan samanlainen fakta, kuin aikuiselle on maapallon pyöreys. Onneksi Isaac Newton keksi vetovoiman lain. Muuten pallomme saattaisi olla vieläkin litteä.
Keskimmäinen lapsenikin tuli kotiin parkuen, kun hänelle koulun leikkikentällä kerrottiin ettei joulupukkia ole olemassa. Hän vaatimalla vaati minua todistamaan, että se ei ollut totta. Eihän se voinut olla totta, koska hän oli itse tavannut ihan oikean joulupukin Rovaniemellä. Täällä Englannissa lasten uskoa joulupukkiin on helppo pitää yllä, koska joulupukki tuo lahjat savupiipun kautta keskellä yötä. Ihan samoin kuin pääsiäispupu jättää aikaisin pääsiäispäivänä värikkäät pääsiäismunat lasten löydettäväksi.
Lapseni ei pystynyt eikä halunnut uskoa sitä ettei joulupukkia ole olemassa. Itkun sekaisella äänellä hän vaati tietää: ”Mitä muuta sinä olet valehdellut minulle? Nyt kai kerrot minulle, että pääsiäispupuakaan ei ole olemassa!”
Laittaa miettimään tuo kysymys, eikö vaan? Mitä muuta olen ”valehdellut” hänelle sellaista, mikä ei ole totta? Jos nyt laitetaan pukit ja puput syrjään, mitä muita omia aikuisen uskomuksiani olen hänelle siirtänyt? Antanut elämänopeiksi, joiden avulla hän lähtee luovimaan tuonne isoon maailmaan? Olenko antanut hänelle tarpeeksi positiivisia, minäkuvaa vahvistavia ”Sinä pystyt! Sinä osaat! Sinä onnistut!” –uskomuksia. Vai olenko toiminut toisin? ”Eihän tuosta mitään tule! Et sinä osaa! Et ole tarpeeksi komea, pitkä, vahva, älykäs, nokkela, ahkera”….jatka vaan listaa. Resonoiko noista mikään sinulle itsellesi? Jos resonoi, on aika puhua kaikista niistä uskomuksistasi, joilla kuvailet itseäsi ja blokkaat elämääsi.
Lapsi elää aika puhtaasti aivojen theta-tilasta käsin elämänsä ensimmäiset elinvuodet. Hänen alitajuntansa on siten hyvin avoin. Siinä missä hän on luontaisesti kosketuksissa omaan intuitiivisuuteensa, hän on myös herkkä ympäristön vaikutuksille. Häneltä puuttuu aikuisen kyky jäsentää informaatiota ajattelemalla. Hänen minäkuvansa on muodostumassa. Tuon minäkuvan muodostumiseen vaikuttavat kaikki ne, mitä hän kuulee itsestään kotona, koulussa, harrastuksissa ja kaveripiirissä.
Minäkin uskoin pitkään, että en osannut laulaa. Koulun todistuksessa musiikki oli aina joko 7 tai 8. Minulla sanottiin olevan huono lauluääni. Äänelläänhän se variskin raakkuu ja niin edelleen. Ja niin en laulanut, koska en uskaltanut. Olin jo melkein 40-vuotias, kun minua pyydettiin kuoroon siksi, että minulla on kuulemma erittäin kaunis ääni. Siinä romuttui yksi elämääni hallinnut uskomus kertaheitolla.
Samoin omaa taiteellisuuttani koskeva uskomus kaatui ensimmäisellä maalaustunnilla kymmenen vuotta sitten. Olin mennyt maalaustunnille ihan vain siksi, että hypnoterapeuttini suositteli jonkun luovan harrastuksen aloittamista vastapainoksi vaativalle työlleni. Ajattelin, että käyn vaan pikkasen sutimassa väreillä. Enhän minä osannut maalata, koska minulla oli kuviksestakin ne samat 7 tai 8. Opettajani totesi, että ”The Finn can paint.” Kehystytin ensimmäisen työni. Sen paperille öljyillä sutimani lapsen muotokuvan, johon otin mallia opettajan kuvakirjasta. Maalaus roikkuu nyt eteisessäni muistuttaen minua siitä, miten helposti syväänpiintyneet uskomukset ovat muutettavissa.
Joskus uskomusten muuttamiseen ei tarvita kuin yksi iso oivaltamisen hetki siitä, miten väärin ihminen onkaan voinut ajatella.
Olen sittemmin kyseenalaistanut paljon isompiakin uskomuksia. Olen mennyt päin rahaan, minäkuvaani ja omanarvontunteeseeni liittyviä vinoutuneita ajatusmallejani. Ne ihan suoraan sanottuna sabotoivat elämääni. Ne hilluivat siellä alitajuntani tasolla saaden minut ajattelemaan ja käyttäytymään tietyllä tavalla. Hyvin usein haavoittuneen sisäisen lapseni tavoin ylireagoiden.
Muutos on mahdollista. Muutos on aina mahdollista. Se mitä ajattelemme itsestämme, ei ole kiveen kirjoitettu. On tieteellisesti todistettu, että aivoihin voidaan luoda uusia neuronien eli ajatusimpulssien kulkuratoja. Siinä missä uskomme aivojen olevan jotenkin irrallinen, itsestään ajatteleva kehon osa, pystymme aina muuttamaan sen mitä ajattelemme. Kun tarpeeksi kauan toistamme itsellemme uusia, positiivisia minäkuvaa vahvistavia ajatuksia, niistä muodostuu uusi uskomus. Uusi ajatusten kulkurata. Uusi positiivinen minäkuva.
Voimme siten aina valita pystymmekö vai emmekö pysty. Osaammeko vai emmekö osaa. Voimmeko vai emmekö voi. Aivot eivät osaa kertoa eroa. Ne suorittavat sen minkä niiden omistaja ohjelmoi ne tekemään. Edesmenneen Henry Ford’n sanoin;
“Whether you think you can or think you can’t, you are right”.
Mitkä ovat ne Sinun alitajuiset negatiiviset uskomuksesi ja tunteesi? Ne, jotka estävät Sinua elämästä luovempaa, rikkaampaa ja onnellisempaa elämää?
Jos elämässäsi toistuvat samat epäonnistumisen teemat, vaikka rahan tai rakkauden kohdalla, sinun on aika tiedostaa miten uskomuksesi blokkaavat elämääsi. Ovatko uskomukset omiasi vai toistatko esimerkiksi vanhemmiltasi opittuja malleja? Ja mistä tulevat negatiiviset tunteesi? Kannatko mukanasi sisäisen lapsesi tunnelukkoa?
Puhuttiinko sinun kotonasi niin, että raha oli vaikeaa? Oliko raha ja rahan puute häpeää tuottava asia? Kasvoitko aikuiseksi uskoen, että rahan ansaitseminen tai sen tekeminen on tosi iso ja vaikea juttu? Miten sinä puhut lapsillesi rahasta? Onko vastauksesi vaikka uuden nettipelin ostamiseen ”Minulla ei ole rahaa?” Vai pehmennätkö sitä sanomalla positiivisemmin ”Kuule kulta, tämän kuun budjetti alkaa olla käytetty, mutta laitetaanko ensi kuun budjettiin?”
Mitkä ovat kokemuksesi rakkaudesta ja parisuhteista? Mitä uskot syvällä sisimmässäsi vastakkaisen sukupuolen luotettavuudesta? Arvostatko itseäsi tarpeeksi, jotta pystyt tuntemaan syvää kiintymystä ja ehdotonta rakkautta? Vai hallitseeko sinua ehkä sisäisen lapsesi hylätyksi tulemisen tunne? Roikutko läheisriippuvana mustasukkaisesti kiinni ihmisissä?
Entä terveys? Pelkäätkö kuollaksesi syöpää? Sitä, että sairastut ja menetät elämäsi hallinnan.
Maapallolla on vieläkin ihmisiä, jotka haluavat uskoa siihen, että maapallo on litteä. Näin viime viikolla somessa hauskan artikkelin. Kirjoittaja pohtii siinä voisiko näille ihmisille tehdä oman TV-ohjelman, jossa he lähtevät etsimään maan reunaa. Joku oli kommentoinut artikkeliin voisiko nuo ihmiset viedä avaruuteen, jotta he näkisivät miten maapallo onkin pyöreä.
Vai näkisivätkö? Ehkä he tulisivat takaisin kertoen nähneensä avaruudessa lilluvan litteän lautasen. Kuka tietää?
Enemmän uskomuksista, autenttisesta voimasta ja unelmista kurssillani Matka omaa voimaan.
Kuvituskuva: unsplash.com
Maalauskuva: oma sudittu kuvani