Vuoden 2017 lopun ajatuksia

Tämä vuosi on ollut monelle isoa muutoksen aikaa. Muutos ei välttämättä ole näkynyt fyysisessä elämässä, mutta henkisellä tasolla on tapahtunut isoja asioita.

Muutos on tuonut mukanaan siirtymän. Oli se sitten siirtymä yhdestä paikasta toiseen tai vain siirtyminen yhdeltä henkiseltä tasolta toiselle, siirtymä on nitkauttanut meitä eteenpäin hyvin rajusti tämän vuoden aikana.

Omalla kohdallani siirtymä oli ennen kaikkea fyysinen. Muutin pois kodista, jossa olin asunut 20 vuotta. Muutto herätti minussa paljon sellaista, minkä piti nousta pintaan. Olen viime kuukausien aikana käynyt läpi kaikkea sitä mitä noiden vuosien aikana tapahtui ja miksi se tapahtui. Olen roikkunut kuin tarotien Hirtetty mies sellaisessa tyhjässä, puhtaiden mahdollisuuksien, tilassa. Olen kokenut suurta kipua, mutta myös sanoinkuvaamatonta rakkauden tunnetta hiljentyessäni aistimaan omaa syvintä olemustani. Minua ei ole unohdettu, vaikka minä olen välillä unohtanut.

Viime vuoden lopussa kirjoitin tuntojani siitä minkälaisena koin vuoden 2016. Heitin ilmaan ison kysymyksen siitä mitä vuoden 2017 aikana tulee tapahtumaan. Kysyin ”Mitä tuo vuosi 2017?” Vastasin ”Muutosta”.

Sitä saa mitä pyytää. Energian laki on vankkumaton. Se ei koskaan valehtele. Ei huijaa. Se antaa juuri sen mitä ihminen pyytää, oli ihminen valmis tai ei. Se ei kysy haluatko ottaa tämän vastaan. Se ammentaa isolla kauhalla oppeja ja opetuksia. Se laittaa meidät nurkkaan miettimään tekosiamme ja tekemättä jättämisiäme. Miksi? Siksi, että sinun tehtäväsi täällä maan päällä on oivaltaa se kuka sinä ihan oikeasti olet. Mikä on sinun syvin olemuksesi. Miksi olet täällä.

Toivoin myös, että vuosi 2017 olisi ehyempi, parantavampi ja rakastavampi.

Sain sen mitä toivoin. Olen eheytynyt. Olen parantumassa. Olen avautumassa rakkaudelle. Se työ minkä olen tehnyt, alkaa kantaa hedelmää. En tullut tänne vain maksamaan laskuja ja laskemaan päiviä kesälomaan, joululomaan tai vaan johonkin aikaan jolloin olisin ehyempi, parantuneempi, rakastavampi. Tulin tänne, jotta voin löytää itseni ja sitä kautta avautua rakkaudelle.

Puhun opetuksissani paljon läsnäolon merkityksestä. Puhun siitä miten tärkeää meidän on mennä syvälle itseemme, omaan energiaamme, jos haluamme pysyä tällä henkisen kasvun kapealla polulla. Puhun paljon siitä miten harhaudumme kehomme ylempiin chakroihin unohtaen juuremme. Puhun siitä miten alempien chakrojen pelkoenergia pysäyttää meidät. Estää meitä olemasta läsnä.

Puhun paljon hiljentymisestä. Siitä kuinka vain hiljentymällä oman energiamme ääreen, otamme yhteyden kaikista korkeimpaan energiaan. Minulle tuo on alkulähde, Voima, Jumala. Sinulle sillä on ehkä joku muu nimi. Ei niin väliä miksi sitä kutsut, kunhan tiedostat, että ympärilläsi aaltoilee kaiken olevaisen kuolematon energia. Että sinäkin, olet osa tuota energiaa.

Kuinka usein seisommekaan tuon yhteyden tukkeena. Sanoinkuvainnollisesti seisomme avoimen oven edessä tukkien sen omilla ajatuksillamme, uskomuksillamme ja tunteillamme. Kaikella sillä, joka pitää meidät tukevasti siinä illuusioiden laatikossa, jonka olemme itsellemme rakentaneet.

”Meidän pitää uskaltaa rakastaa itseämme niin paljon, että uskallamme mennä syvälle itseemme. Tutkia itseämme ja irtipäästää kaikki ne tukahdetut tunteet, jotka estävät meitä olemasta vapaita. Meidän pitää uskaltaa antaa rakkauden tulla.” (Höyhenet polullani 2015)

Henkistä kehitystä ei tapahdu, jos ihminen ei uskalla mennä itseensä. Kaikki mitä meille on tapahtunut, on jättänyt jäljen energiakenttäämme.

Osa noista jäljistä tuli mukanamme tänne syntymämme hetkellä. Ne ovat muistijälkiä menneisyydestä. Ajasta jossain toisessa olomuodossa. Toisessa kehossa. Osan jäljistä olemme aiheuttaneet ihan itse toimimalla vastoin energian ja karman lakeja.

Kannamme noita merkkejä energiassamme halusimme tai emme. Ne muistuttavat olemassaolostaan negatiivisina tunteina. Ne ovat ahdistusta, syyllisyyttä, kateutta, mustasukkaisuutta, masennusta. Ne ovat läheisriippuvuutta, egoistisuutta, sydämen kylmyyttä. Tunteemme ovat tienviittojamme, jotka haluavat ohjata meitä eteenpäin polullamme. Ne haluavat, että ne huomataan. Ne haluavat, jotta ne kohdataan, jotta rakkaus voi tulla.

Mistä se rakkaus sitten tulee? Nouseeko se meistä itsestämme sillä, että harjoitamme kuuliaisesti universaaleja henkisiä lakeja vai onko olemassa joku isompi rakkauden voima? Miksi meidän pitää ”uskaltaa” antaa rakkauden tulla? Mikä rakkaudessa on niin peloittavaa, että pitää uskaltaa olla rohkea?

Egomme on ihana seuralainen silloin, kun olemme oppineet laittamaan sen hyötykäyttöön. Mutta se voi olla varsin ikävä petikaveri, jos annamme sen nostattaa meissä pelokkaat defenssimekanismit, joilla se haluaa pitää meidät suojassa.

Kummasta elämme? Pelosta vai rakkaudesta käsin?

Olet energiaa. Olet puhdasta atomivoimaa. Pieniin osiin pilkottuna et ole muuta kuin atomeja. Vaikka et ehkä ole tietoinen siitä, niin kauttasi virtaa universaali energia joka hetki. Miten puhtaasti se virtaa, riippuu siitä miten vapaa olet energiaasi tukkivista esteistä. Noista energiassasi olevista käsittelemättömistä tunnetaakoista, uskomuksista ja ajatuksista. Noista tukoksista, jotka aiheuttavat fyysistä, emotionaalista, mentaalista ja henkistä epätasapainoa. Pelkoa.

Mitä tuo vuosi 2018?

Voimaa! Se tulee tuomaan meille kaikille voimaa. Voimaa, jotta vihdoinkin voimme vapautua kaikesta siitä, mikä ei palvele korkeinta minuuttamme. Voimaa, jotta vihdoinkin voimme avautua korkeimmalle rakkaudelle ja antaa sen virrata vapaasti jokaisen kehomme solun, molekyylin ja atomihiukkasen läpi. Voimaa, jotta emme enää seiso itsemme tukkeena, vaan löydämme rohkeuden lähteä tutustumaan siihen mitä energiamme haluaa meille kertoa.

Vuosi 2018 tulee siten olemaan vapauden vuosi. Otamme ensi askeleet sillä polulla, joka meille on viitoitettu. Tulemme tietoisemmiksi, rakastavammiksi ja suvaitsevimmiksi yksilöinä ja kollektiivina.
Kiitän Sinua menneestä vuodesta. Toivon Sinulle ihanaa uutta aikaa!

Rakkaudella
Mervi
(kanavoitu 27.12. Arkkienkeli Jophielin valvovan silmän alla. ☺︎)

Höyhenet polullani