Henkinen polku – 6 neuvoa sen kulkemiseen

1.     Päivää seuraa aina yö ja päin vastoin

Valoa ei ole ilman pimeyttä. Valaistumiseen pyrkivä henkinen etsijä joutuu polullaan kohtaamaan yhden tai useamman epäilyjen värittämän jakson. Henkimaailma työntää etsijän oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jossa on pakko kohdata egon rajoitteet. Laskeudumme pimeyteen kohdataksemme syvimmät pelkomme.

Pahanolomme hetkellä, meillä on kaksi vaihtoehtoa; pysyä egon rakentamassa vankilassa tai romuttaa se. Romuttaminen tarkoittaa luopumista siitä, mikä on tuttua ja turvallista. Kehitystä ei tapahdu, jos itsepintaisesti turvaudumme siihen, mitä meillä on ja siihen mitä me olemme.

Sielun pimeä yö on henkistä extremiä. Se on testi siihen miten osaamme luopua siitä, mikä ei ole meille tarkoitettu. Se on tukahdettujen tunteiden tuntemista ja oman todellisen itsen löytämistä. Mitä enemmän laitamme hanttiin, hangoittelemme, sitä kauemmin se kestää. Sielun pimeään yöhön ei oikeastaan ole muuta parannusta kuin sen läpikäyminen. Se sattuu. Tekee kipeää. Samalla se kuitenkin on puhdistavaa ja eheyttävää. Ja kun olet toisella puolella, kiität kokemuksestasi. Et ole enää se sama ihminen, joka tuohon yöhön astui. Olet totuudellisempi, ehyempi, avoimempi.

2.     Et voi paeta itseäsi

Vastaukset löytyvät sinusta itsestäsi. Siksi sinun tulee kääntyä sisäänpäin. Tutustua sieluusi. Siihen kuka sinä ihan oikeasti olet. Minkälaisista palasista sinut on kokoon laitettu. Ovatko totuutesi omiasi vai oletko antanut muiden ihmisten sinulle antamien nimitysten tulla osaksi identiteettiäsi.

Voimme juosta ihmiseltä ihmiselle kysyen kysymyksiä ja etsien onnellisuutta, mutta vain sinä ja sielusi tietävät mikä on elämäsi tarkoitus. Ohjaus tulee aina, kun hiljennyt sitä pyytämään. Kysymään Isoja kysymyksiä. Lopettamaan etsimisen itsesi ulkopuolelta. Rauhoittumaan huomaamaan sinulle annetut merkit ja opastuksen.

Henkiopastasi ei annettu sinulle turhaan. Hän kulkee aina mukanasi vaikka et ehkä hänen läsnäoloaan huomaa. Oppaasi on kuin Samu Sirkka Pinokkion olkapäällä. Jatkuva seuralaisesi, joka kuiskii neuvoja korvaasi. Hiljenny ja kuuntele. Ole läsnä tässä hetkessä, jotta huomaat ne merkit, sen opastuksen, joka sinulle annetaan.

3.     Hyväksy mitä on

Raadollisinta on oppia hyväksymään se mitä emme voi muuttaa. Auts! Kenen vika? Ketä voin syyttää siitä, että en ole onnellinen? Että elämä potkii päähän ja satuttaa? Minunko pitäisi vain hyväksyä? Antaa anteeksi? Olla vaan?

Juuri noin. Sinun tulee hyväksyä. Antaa anteeksi. Hiljentyä elämän vietäväksi. Hyväksy se mitä et voi muuttaa ja muuta se minkä voit muuttaa. Ole tarpeeksi viisas, jotta tiedät noiden kahden eron.

Elämässä välttämättä nousee eteen tilanteita, joissa emme voi tehdä mitään. Se miten suhtaudumme tuohon tilanteeseen, määrittelee sen miten energiaamme käytämme. Tuhlaammeko sen vitutukseen vai yritämmekö edes suunnata sen johonkin mielekkäämpään toimintaan. Parempaan ajatukseen. Uskoon ja toivoon siitä, että mikään ei kestä ikuisesti ja että yön jälkeen nousee aina uusi päivä. Että tämäkin on ohimenevää vaikka nyt tökkiikin ihan kunnolla.

4.     Nouse yläpuolelle

Rise above! Englantilaisten rakastama sanonta sellaisissa tilanteissa, kun kysytään mielen hallintaa. Sitä tyypillistä englantilaista tiukkaa ylähuulta – stiff upper lip. Sitä, että meillä on mahdollisuus aina valita ne taistelut, jotka haluamme taistella. Taistelut kuten ajatukset ja tunteetkin ovat valittavissa. Ei meidän tarvitse mennä mukaan jokaiseen kahakkaan. Voimme katsella tilannetta, ajatusta, tunnetta sieltä yläpuolelta linnun perspektiivistä. Harjoittaa objektiivisuutta. Ja sitten aikuisen ymmärryksellä valita mitä teemme. Toimimmeko pelosta ärhäkkäinä egon ajamina vai rakkaudesta käsin ymmärtäen katsoa tilannetta laajemmin?

Valitse. Nouse yläpuolelle ja valitse mihin laitat ajatus- ja tunne-energiasi.  Elämä on jatkuvaa valintaa. Joskus ja aika usein kannattaa nousta itsensä yläpuolelle ja katsoa itseään kuin muukalaista. Hiljentyä tarkkailemaan ajatuksiaan ja tunteitaan ja miettiä mistä ne nousevat.Kuka ja mikä niitä nostattaa?

5.     Rakkaus lähtee omasta itsestä

Rakkaus puskee joka tuutista henkisten oppien kohdalla. Ihan kyllästymiseen asti. Koko ajan pitäisi vaan muistaa rakastaa ihan kaikkea ja kaikkia. Pitäisi rakastaa itseään ja pitäisi antaa anteeksi. Irtipäästää ja, ja, ja….sydämiä vaan ihan kaikille.

On helppo rakastaa ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä kanssamme. On helppo rakastaa ihmisen kuvaa. Ihmisen raameja. Mutta miten löytää se ihmisen rakastettava sielu? Se todellinen ihminen, joka jokaisessa ihmisessä on jossain, vaikkakin hautautuneena moskan alle.

Oman moskan käsittely auttaa. Se, että käsittelee omat tunnelukot pois. Löytää omaan moskaan hautatuneen sielunsa. Ei se ole mikään ihmeparantuminen. Paremminkin luova prosessi, jossa lähtee retkelle tutustumaan itseensä ja siihen kuka ihan oikeasti on. Löytää itsensä. Vähän kuin uudelleensyntyminen. Karistaa turhat rojut ja jatkaa matkaa kevyempänä ja totuudellisempana ihmisenä.

Rakkaus on siten hyvin totuudellinen juttu. Ei ehkä koko maailmaa kerralla parantava asia, vaan vain yhden ihmisen sielun eheytyminen. Sillai paremmaksi sieluksi. Totuudelliseksi sieluksi. Rakkaudelliseksi ihmiseksi.

Sitten, kun on sinut itsensä kanssa, on helppo olla sinut maailman kanssa. Ei ressaa turhasta. Ei anna egon viedä. Katselee ja kuuntelee elämää ja muistaa nousta itsensä yläpuolelle.

6.     Polku on jo itsessään valaistuminen

Tietoiseksi tuleminen on valossa olemista. Valaistuminen ei tapahtu sormia napsauttamalla. Se on prosessi ja jo itsessään kokemus, joka kannattaa käydä läpi.

Tietoinen itsensä etsiminen. Oman itsensä löytäminen. Moni kokee sen vaikeana. Olisi niin paljon helpompaa saapua valmiiseen niin, että itse ei tarvitse tehdä yhtään mitään.

Tuolle polulle kuuluvat sielun pimeät yöt, vaikeudet, hankaluudet, etsiminen, oppien oppiminen. Se on vaikeaa ja joskus hyvinkin turhauttavaakin. Mutta se on etuoikeus. Kaikki eivät tulla polulla vielä ole. Moni ei sille tässä elämässä koskaan pääse. Se, että sinä luet tätä kirjoitustani kertoo sen, että olet jo tuolla polulla. Suhdaudu polkuusi kunnioittaen. Ota vastaan kaikki se mitä sinulle annetaan. Kiitä siitä. Ei se ole rasite. Se on vain elämää ja tekee elämästä rikkaan. Kuka koskaan sanoi,että elämän pitäisi olla koko ajan auvoista? Miksi pitäisi? Jos et koskaan kokisi ylämäkeä, et osaisi arvostaa alamäen kevyttä menoa.

Polku itsessään on siten sama kuin valaistuminen. Se, että ymmärtää etsiä. Hakea uutta ymmärrystä. Kaivaa sielunsa esiin ja antaa sen lentää vapaata lentoaan.

Henkisessä kehityksessä ei ole  oikotietä. Ei sellaista, että jotenkin ihmeen kautta ei tarvitsisi käydä läpi omia henkisiä oppejaan. Ne pitää kokea. Elää pois. Antaa niiden merkityksen vapauttaa sielu egon kahleista. Tulla vapaaksi. Löytää se oma tie, se oma polku, jota pitkin on hyvä kulkea. Hyvä elää itsensä näköistä elämää.

 

Vastaa